Vauvahaaveesta ja raskautumisen ongelmista...

Kiva kun on tullut uusia lukijoitakin :) Tervetuloa, tsempataan toisiamme! Ja kiitokset kommenteista! Tämä on muuten asia, jossa minun pitää kunnostautua, nimittäin juurikin kommentointi. Luen monta, valtavan mielenkiintoista ja hyvää blogia, mutta kommentoin aivan liian harvoin! Aina ei löydy sanottavaa, mutta silloin kun löytyy, niin pitäisi se kommentti jättää. Etenkin kun itse tietää, miten hyvä mieli niistä kommenteista tulee :) Samoin olen jo pitkään suunnitellut blogilistan tekoa, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Jokohan nyt olisi senkin aika...



Kuva

Mutta sitten näistä yleisistä asioista siihen, mistä aioin puhua, nimittäin tuosta vauvahaaveesta. Meillähän on jo kaksi lasta ennestään, vanhempi alkaa lähetä esikouluikää, kun täyttää tammikuussa kuusi vuotta ja nuorempi on vain vuoden nuorempi esikoista. Esikoinen sai alkunsa noin vuoden yrittämisen jälkeen. Painoin silloin noin 119 kiloa ja laihdutin reilu 10 kiloa, jolloin sitten tulinkin raskaaksi. Raskaus meni hyvin, samoin synnytys ja kun esikoinen oli puolen vuoden, jätimme ehkäisyn pois. Tästä meni noin kuukausi ja tein jälleen positiivisen raskaustestin. Painoa oli tuolloin taas se 119 kiloa, synnytyksen jälkeen paino olikin vain 111 kiloa. Raskauden aikana painoni nousi vain puolen kilon verran, joten siksi synnärille jäi lähtöpainosta jo se kahdeksisen kiloa.

Nyt olemme olleet ilman ehkäisyä reilun kaksi vuotta. Välillä kyllä miehelleni riitti, ei halunnut enää lapsia ja ehkäisykin oli käytössä, mutta kuitenkin hän tuli toisiin ajatuksiin ja jälleen menemme eteenpäin ilman ehkäisyä. Raskautuminen ei tosiaan ole helppoa tässä painossa. Saati että lisänä on PCO. Olen kärsinyt myös kohtulimakalvon ylikasvusta, joten plussan piirtyminen testiin (tässä painossa) on melkoisen iso ihme. Molempiin ongelmiin apu olisi laihduttaminen. PCO voisi helpottaa ja kohtulimakalvon ylikasvua ei tarvitsisi enää pelätä, sillä se on lähinnä ylipainoisten ongelma. Kuukautiskierto menee minulla päin sanonko mitä, joten siihenkin se vaikuttaisi. Luulisi vauvan olevan hyvä kannustin, mutta ei ole tähän asti ainakaan toiminut. 

Eli näin täällä mennään, haaveilen liki mahdottomasta, mutta joka olisi helppo tehdä mahdolliseksi pienillä muutoksilla.  

kuva

Muutamassa suosikkiblogissani onkin viime aikoina kuulunut vauvauutisia :) Joten hurjasti onnea vielä Dieettityttö, Verona ja Pingu!!

...

129,9 kg, huh.... :(

Tunnustus ja tavoitteet

No niin... Jospa tässä joulun kunniaksi aloittaisi  tunnustuksella. Minä olen ihan totaalisen repsahtanut. Kaksin käsin on tullut vedeltyä herkkuja, etenkin karkkia ja sen näkee painosta sekä olosta. Väsymystä on ilmassa. Kun vetäsee överisokerit, iskee pian överiväsymys. Paino on taas 130 kilon tietämillä. Voi itku minua! Tämä ihmisluonne on vaan sitten ihan käsittämätön, miksi ihmeessä sitä tahtoo vain aina valita huonosti? Ei ymmärrä ei...

Mutta ei kai tässä auta itku markkinoilla. Maito on jo kaatunut lattialle, sitä on enää turha surra. On vain pyrittävä ottamaan itseään taas niskasta kiinni, yritettävä työstää myös tätä pääkoppaa ja tavoiteltava terveempää kroppaa.

Uusi vuosikin on tulossa ja uutena vuotena on tehty perinteisesti lupauksia. Minä ajattelin asetella vuodelle 2012 tavoitteita, tavoitteet kuulostavat paremmilta kuin lupaukset. Tällä hetkellä tavoitteita on kaksi, lisäilen niitä sitä mukaa kun mieleen tulee jotain tavoittelemisen arvoista. 

Tavoite numero yksi on siis ylläripylläri, painonpudottaminen ja terveempi kroppa! Olisi huikeaa vuoden päästä kirjoitella painolukemia vain kahdella numerolla, oikeasti :) Ja periteisillä keinoilla, tottakai, tätä tavoitellaan pätkäpaaston lisäksi. Vettä pitää juoda enemmän, kasviksia ja hedelmiä lisätä, annokset vähän pienempiä ja herkkuja paaaaaljon vähemmän! Plussaa olisi, jos löytyisi joku mukava liikuntamuotokin tähän rinnalle.

Tavoite numero kaksi onkin oikeastaan toive, harras sellainen! Olisi ihanaa tulla raskaaksi vuoden 2012 aikana... Tästä ajattelin muuten tehdä oman postauksen hiukan myöhemmin.

Aiotteko te tehdä lupauksia tai asettaa tavoitteita tulevalle vuodelle?

Hyvää joulua!

Oikein ihanaa joulua kaikille! Rentoutukaa, nauttikaa, poistukoon stressi ja kiire, ahdistus ja kiristys. Tulkoon levollinen mieli, rento olo ja rauha :) Hyvillä mielin tulevaan vuoteen!

Ihanaa joulua ja parempaa uutta vuotta 2012!

Pitkästä aikaa :)

Huh heijaa, näyttää olevan kuukausi edellisestä postauksesta. Väsymistä on ollut ilmassa, en ole vieläkään täysin terve, ääni on poissa ja yskää on vielä jäljellä. Täydellä teholla ei siis ole menty eteenpäin. Painokin on nyt noussut jopa 127 kiloon. Tämä suututtaa kyllä kovasti! Tyhmä minä taas!! Paastoilukaan ei mene niinkuin pitäisi, olen sortunut syömään myöhäänkin illalla ja vaikka aamupala jääkin väliin, ei paastolla ole vaikutusta. Ja kun syön myöhään illalla, aamulla jossain vaiheessa tulee kauhia nälkä. Nyt pitäisi vain ottaa itseään niskasta kiinni ja järkevöittää taas syöminen. Kun edes minun ei tarvitse jatkuvasti olla puputtamassa jotain...

Kohta on joulukuu! Ihanaa :) Rakastan joulunaikaa! On niin kivaa kun saa viritellä jouluvaloja ja jouluverhoja ja joulukoristeita ja miettiä joululahjoja ja joulukortteja ja joulukalentereita ja kaikkea joulujuttuja! Vajaa kuukausi niin tulee joulupukki, syödään jouluherkkuja ja nautitaan kiireettömästä joulunajasta!! :)

Meillä uskotaan ihan täysin joulupukkiin ja joka joulu tuo punanuttu näyttää meillä käyvän. Tuo lapsille pari lahjaa ja aikuisille yhden, auttaa jakamaan kuusen alla odottelevat lahjat sukulaisilta ja ystäviltä. Meillä on tainnut käydä apulaispukki, mutta koskaan ei tiedä, milloin se oikea joulupukki tulee meillä käymään.

Voi joulu! :)

Ei kiinnosta!!

Tiistai-iltaisin neloselta tulee 4D: Hurja painonpudotus. Ohjelmassa yksi sairaalloisen ylipainoinen ihminen laihduttaa muodonmuutoksiin erikoistuneen henkilön avulla hurjia lukemia vuoden aikana. Tässä vaiheessa pitänee tunnustaa, että olen koukussa kyseiseen sarjaan :) Eilen ohjelmassa painonsa kanssa taisteli Dana. Hän ei alun rypistyksen jälkeen laihtunut toivottua vauhtia ja niinpä treenari patisteli miestä miettimään, miksi hän haluaa pitää läskit suojana. Ruoka kun Danalle oli ongelmallinen, hän herkutteli mm. jäätelöllä ja suklaapatukoilla. Syykin löytyi, miksi Dana toisaalta yritti pitää kiinni painostaan ja pysyä sen takana suojassa. Eilinen ohjelma sai minut pohtimaan omaa tilannettani ja nyt aionkin kertoa asiasta, josta en ole koskaan kenellekään maininnut mitään. Ei, tulossa ei ole mitään järkyttäviä asioita, mutta nyt on kyse sellaisista asioista, jotka vaikuttavat minun syömiseeni, lohdun hakemiseen ruuasta.

Minä olen ollut ylipainoinen ihan pienestä pitäen, mutta nämä asiat ovat saaneet alkunsa yläasteelta. Minä olen luonteeltani positiivinen ja iloinen, etenkin yläasteaikoina minulla ei oikein mitään isompia ongelmia ollut, joten oli helppo olla iloinen. Minulla oli hyvä ystäväpiiri, mutta huomasin jossakin vaiheessa, että olin "IN" aina kun olin iloinen, pelleilin. Jos minulla oli syystä tai toisesta huonompi päivä, jäin yksin. Lisäksi ystävilläni oli minusta inhottava tapa tokaista "ei kiinnosta", kun kerroin jotain ei niin hauskaa juttua, vaikka se olisi ollut ihan arkipäiväinen juttu. Tuo kuulemma oli huumoria, kysyin siitä vuosia myöhemmin, mutta koskaan kukaan ei kuitenkaan pyytänyt kertomaan juttua loppuun ja minä toisaalta herkkänä ihmisenä pahoitin mieleni. Jostain syystä yläaste jätti minun mieleeni ajatuksen, että vain iloisena ja hyväntuulisena olen "hyväksyttävä" ja minun ongelmani ja suruni ovat typeriä eikä "oikeita", toisilla kun oli pahempia ongelmia. Tässä vaiheessa minusta tuli selkeästi lohtusyöminen kuvaan. Ruoka lohdutti, ei kritisoinut, sille kelpasin ihan sellaisena kuin olin.

Ja nyt on pakko myöntää, että tuo vaikuttaa vielä nytkin, myös parisuhteeseeni. Minun on erittäin vaikeaa, oikeastaan mahdotonta kertoa, jos minua vaivaa joku. Koen edelleen, että loukkaannun tyhjästä, minun ei saisi valittaa ja ongelmani ovat noloja. Muista jutuista kyllä pystyn puhumaan, mutta en omista suruistani tai ongelmistani. Jos mieheni sanoo jotain, jonka koen syystä tai toisesta loukkaavana, pidän sen sisälläni. Saatan itkeä tirauttaa piilossa ja haen lohdun ruuasta. Hyvä ruoka ja sokeri haihduttavat ongelman ja pystyn jättämään asian taakseni. Jos mieheni huomaa, että minua vaivaa joku ja kysyy siitä, sanon vain että ei mitään hätää, vaikka ongelma pyörisikin kielen päällä. Siinä vaiheessa vain joku päässäni hokee "ei kiinnosta" ja älä ole typerä, pikkuasia. Monesti olen tätä "keskusteluakin" harjoitellut mielessäni, mutta en ole saanut sitä sanottua. Ajattelin joskus kirjoittaa kirjeenä tämän saman, mutta vasta kun se olisi nolottanut ja olisi tehnyt mieli karata piiloon.

En tiedä onko tästä mitään muuta ulospääsyä, kuin ottaa asia puheeksi mieheni kanssa. Toisaalta, ehkä minun pitää jäsenellä tämä asia ensin itselleni ja vaientaa tuo ääni päässäni ensin. Saada itseni uskomaan, että minulla on oikeus tunteisiini ja oikeus ilmaista ne.

+ 1 kg

Eli kilo tuli takaisin. Pahemminkin olisi voinut käydä. Otamme tästä opiksi ja jatkamme eteenpäin :) Nyt töihin lomps!

Nousua luvassa...

Reilu viikko on nyt vierähtänyt edellisestä postauksesta. Edes kunnollista painopäivitystä en ole tehnyt, hyi minua!! Hieno suunta jatkui viime maanantaina edelleen, sillä puntari näytti huimat 123,6 kg. Tällä viikolla sairastelun viemät kilot tasaantuvat näköjään ja plussausta on luvassa. Sorruin vieläpä kolmesti ostamaan kuluneella viikolla hyväskää, joten ei ihme. Ei tässä pätkäpaastossakaan älyttömiä passaa mällätä. Mutta en masennu painon nousemisestavaan jatkan ja porskutan eteenpäin :) 

Nyt alkaa olla tauti voitettuna, kontrolliröntgen odottaa vielä marraskuussa, mutta enää on yskän rippeet jäljellä. Toki toipilashan minä vielä olen, eikös sitä sanota että sen minkä sairastaa niin sen on kaksinkertaisena toipilas? Eli kaksi viikkoa kipeänä, tarkoittaa neljä viikkoa toipilaana. Älyttömiä ei voi vieläkään rehkiä ilman "hapenloppumistunnetta" ja yskänpuuskaa, mutta parempaan päin mennään.                                                           Kuva

Tämän päivän ohjelmaan kuuluukin siivousta, pyykinpesua ja siivousta :) Ihan mukava sunnuntai siis tiedossa! Tsemppiä kaikille alkavaan viikkoon! Viettäkää ihana sunnuntai!

Tavoitteena alle 120 kiloa!

Tuossa katselin eilen, että olen mittoja ottanut viimeksi 3.9. eli reilu kuukausi sitten. Ajattelinkin, että voisin nyt uudet mitat ottaa, josko niissä olisi jotain tapahtunut :)

Muistin virkistykseksi laitan mukaan nuo vanhat mitatkin...

                            

                              3.9.2011                                          14.10.2011

Pituus:                   168   cm                                             168 cm

Paino:                   132,4 kg                                             125,3 kg (10.10.2011)

BMI:                      46,91                                                  44,39

Vyötärö:               137    cm                                             136 cm

Lantio:                  149    cm                                             147 cm

Reisi:                      71,5  cm                                              71 cm

Käsivarsi:                40,0 cm                                               39 cm

 

Eli pientä kapenemista suunnasta jos toisesta on tapahtunut :) Tässä reilussa kuukaudessa painoa lähtenyt noin 7 kiloa, sentti tai pari on kadonnut vyötäröltä, hitunen myös reisistä ja käsivarsista. Olen tyytyväinen :) En malta odottaa 120 kilon alitusta, ei siihen montaa kiloa vaadita. Noin neljä vuotta sitten olen painanut just ja just alle 120 kiloa, Siinä on minun seuraava tavoitteeni, painaa alle 120 kiloa!!

Keuhkokuume

Tänään kävin vielä lääkärissä, perjantaina kun lääkäri määräsi korkean tulehdusarvon takia röntgeniin, mutta silloin paikat olivat jo kiinni, joten kuva jäi tälle päivälle. Kävin siis kuvattavana ja tulehdusarvot tarkistettiin vielä. Pika-CPR oli 92, kuulemma hyvin laskenut. Kuinkahan korkea se on ollut sitten... Ja kuvissa näkyi muutoksia vasemmalla puolella alhaalla eli keuhkokuumehan se. Sain vahvemmat antibiootit, sillä edelleen kuume nousee ja viikon sairaslomaa. 

Paino oli tänä aamuna 125,3 kg. Eli kolme ja puoli kiloa söi tämä minun sairastelu. Toivottavasti eivät tule takaisin vaan jäävät ihan sille tielleen missä ovat, vaikka tapa millä ne lähti, ei mikään terveellinen ollut. Liian vähän ruokaa ja senkin vähän minä ainakin eilen oksensin pois. 

olo on nyt kuitenkin huomattavasti parempi jo, vaikka ihan toimintakuntoinen en olekaan. Joten jospa tämä tästä viikon aikana taittuisi. Ensi viikolla pitää muistaa soittaa sinne lääkäriin, pitääkö käydä kontrollikuvassa. 

"Haluatko minulta jotain lääkettä?"

Sairastelut jatkuu vain. Eilen illalla tein jopa "ennätyksen" kuume ylitti 39 asteen rajan, jei... Tämä on kyllä kumma tauti. Näin päiväseltään on ihan siedettävä olo, mitä nyt yskä riivaa ja pää voi olla vähän "sumea" ja ehkä lämpöäkin, mutta jaksaa tehdä muutakin kuin vain olla. Sitten iltaa kohden alkaa kuume nousta ja sitten se onkin siellä 39 pinnassa. Olo on hirveä, hengittäminen hankalaa, istun lepotuolissa (maata ei voi kun lima alkaa yskittää jatkuvasti) peiton alla, vapisen horkassa ja olo on todella sumea. Sitten pikkuhiljaa yön aikana kuume laskee ja aamulla on taas siedettävä olo.

Eilen kävin viimein lääkärissäkin sitten. Siellä oli sellainen herttainen, ulkomaalainen mieslääkäri, ensimmäistä päivää töissä tässä paikassa :) Tässä pieni pätkä aika hauskastakin keskustelusta...

Lääkäri: Teilläkö on siis yskä?

Minä: Joo, flunssaa.

L: Mistä tiedät? Oletko varma?

M: (häkellyn vähän) joo'o, siis on myös kuumetta ja päänsärkyä.

L: Aivan, aivan. Haluatko minulta jotain lääkettä?

M: (häkellyin taas vähän lisää) joo'o, ainakin tähän yskään...

L: Me teemme näin: ensin otan kokeita, sitten kirjoitetaan sairauslomaa ja katsotaan lääkkeet.

No lääkäri teki kokeitansa :) Kyseli kovasti onko kurkku kipeä, sattuuko nieleminen, kun kurkku on "täplikkäät" eli angiinaa... Sain vastata eitä, ei ole kurkku kipeä, joskus yskimisen jälkeen hetkellisesti arka. Kuunteli keuhkot ja sitte määräsi verikokeisiin. Tässä vaiheessa ilahduin (OIKEASTI :) ) sillä viime keväänä sairastaessani kahdeksan viikkoa minulta ei otettu mitään muuta koetta kuin tulehdusarvot. Verikokeiden jälkeen minulle varattaisiin uusi aika seuraavalle päivällä kun tulokset ovat tulleet. Menin hoitajan mukaan pistettäväksi. En hirmuisesti piikeistä välitä, mutta koskaan ei ole ollut mitään ongelmia verikokeidenkaan otossa. Nyt ei löytynyt suonta oikeasta eikä vasemmasta kädestä. Vasemmasta kädestä hoitaja vähän ronkki, mutta sitten kuulemma potilas alkoi mennä kalpeaksi, joten oli parempi lopettaa. Kieltämättä alkoi heikottaa ja oksettaa vaikka yritin hengitellä ja katsella muualle. Päätti sitte lähettää minun terveyskeskuksen labraan, jossa kokeneemmat verikokeen ottajat. Menin sinne ja siellä oli tuttu hoitaja ottamassa kokeita. Ihmetteli vähän, miksi aluksi oli kokeiltu ottaa verikoe ihan taipeen reunassa näkyvästä suonesta kun kannattaisi ottaa siitä mikä tuntuu. Hetken aikaa paineli tuosta keskeltä kyynärtaivetta, neula sisään ja kas, putkeen saatiin tavaraa :) Senkka, tulehdusarvot ja pieni verenkuva on nyt otettuna ja tänään pitäisi mennä kuuntelemaan tulokset sekä varmaan saan ne lääkkeet ja sairasloman ainakin näille kahdelle päivälle.

Painossa näkyy ainakin tällä hetkellä tämä minun sairastaminen. Yleensä minulla ei ole vaikeuksia ollut syömisen kanssa kipeänä, mutta nyt ei jostain syystä maistu. Yököttää ja tulee huono olo. Lämpimän ruuan yritän syödä päivän aikana ja välillä jotain pientä, kuten jogurttia yms. Otin eilen palan suklaata ja voi pojat, miten huono olo siitä tuli. Edes suklaa ei maistu... Tänä aamuna puntari sitten vilkutti lukemia 126 kg. Katotaan miten käy...

Miiinusta...

Hiphei :) Viikossa lähti taas 1,3 kiloa painoa. Yhteensä siis kahdessa viikossa 3 kiloa! Jei! :)

Flunssassa edelleen, pari päivää pidän nyt sairauslomaa ja toivon, että menee sillä ohi!

Lukijoitakin on jo upeat kymmenen, JEE :D Tervetuloa!!

Vähän sitä sun tätä, flunssasta painajaisiin...

Työviikko piti todella kiireisenä. Sijaistin työtoveria, välillä useampaakin ja samalla yritin hoitaa omat työni parhaani mukaan. Piti suunnitella, kuka hoitaa minkäkin työn kun minä sijaistan toista työtoveria ja pientä stressiäkin siltä osin meinas pukata. Nyt kuitenkin normaali rytmi ja arki palautui työasioissakin, joten vähän helpotti :)

Kävin eilen siskoni kanssa ulkona syömässä, meksikolaista ruokaa. Jälkiruokakin piti ottaa, kun kerta "valmiiseen" pöytään pääsimme. Muutoinki tämä viikko on vähän sellainen ns. testiviikko. Paasto on nyt koetuksella, sillä sen mukaanhan minun pitäisi saada syödä ihan mitä vain, kun syömiset tapahtuvat aikataulun mukaisesti :) Ja kohtalaiselta näyttää. Ihan viime viikon veroista pudotusta ei ole luvassa, mutta pudotusta kuitenkin. Mutta katsotaan sitte maanantaina mikä on tilanne.

En tiedä, oliko sitten viime viikko töissä niin rankka vai onko muuten nyt minun vuoroni sairastaa. Meillähän kaikki muut ovat jo olleet enemmän tai vähemmän kipeinä paitsi minä. Nyt yskittää, pää on sumuinen ja pientä lämpöä ilmassa. Pientä troppia on nyt sitten napsittava ja levättävä sen minkä lastenhoidolta pystyy :)

Ai niin... Näin ihan järkyttävää unta!! Siinä lapsistani vanhin oli lihonut valtavasti. Ikä oli sama mikä nyt, mutta unessa lapsi painoi nykyisen noin kahdenkymmenen kilon sijasta kahdeksankymmentä!! Hirveä uni!!

:)

Paino tänään aamulla 130,1 kg. Viikon takaisesta siis pudotusta 1,7 kiloa. Torstaina näytti vielä 129,8, mutta viikonloppu teki ilmeisesti jonkin verran tuossa, joten ihan ei alitettu 130 kiloa. Mutta hyvä näinkin :)

Söin eilen iltapalan kello 19 aikoihin eikä ollut nyt herätessä nälkä! Jännä juttu...

Aamulenkille lomps... vai ei...

Nyt viikonloppu on mennyt rytmeiltään vähän "plörinäksi". Olen syönyt tunnin tai kaksi myöhemmin kuin viikolla ja nyt huomasin yhden jännän jutun. En tiedä johtuuko se tästä paastosta vai mistä, mutta jos syön myöhemmin illalla kuten nyt viikonloppuna, aamulla herätessä on kurniva nälkä. Kuten tänäkin aamuna. Vettä sain ihan tosissaan latkia, että nälkä meni ohi. Tätä samaa en ole huomannut viikolla, kun paastoväli oli 19/20 - 11/12. Nyt viikonloppuna kun se oli noin 22 - 14. Huomenaamulla nähdään sitten, mikä vaikutus viikolla on ollut painooni :) Torstaiaamun punnitus lupasi hyvää ;)

Olen hiljaa mielessäni miettinyt sellaista pientä "hullua" suunnitelmaa, johon liittyy aamulenkki. Nyt kun en syö aamupalaa eikä siihen mene aikaa, olisi helppo käydä pieni aamulenkkihappihyppely ennen töihin lähtöä eikä tarvitsisi kovinkaan paljon aikaisemmin päästä ylös. Seitsemän aikaa pitää olla itse valmis, sillä sen jälkeen valmistelen lapset ja vien hoitoon puoli kahdeksaan. Joten kun nyt kelloni herättää 6.15, voisin herätystä aikaistaa tuonne 6 ja käydä noin puolen tunnin aamulenkin. Sen jälkeen olisi vielä puoli tuntia aikaa laittaa hiukset ja piirtää naama sekä pukea työvaatteet päälle. Ajatus kiehtoo niiiiin kovasti...

Enkä koe repsahtaneeni :)

Tämä tosiaan sopii minulle :) Tämä "paasto". Ei ole ollut nälkä ja minusta tuntuu, että se syömishimokin on jo hiukan laantunut. Tai sitten asenteeni on erilainen, kuitenkin toimii, oli syy mikä tahansa :) Toki se nyt täytyy tässä myöntää, että eilen vietimme lasten kanssa leffailtaa ja syömisinä oli hiukan sipsejä, kettukarkkeja ja muutama pala suklaata. Tuli parilla tunnilla venytettyä "syömisaikaa" ja paasto jää nyt vain 14 tuntiin, jotta rytmi töiden kannalta pysyisi samana. Mutta kerrankin on tilanne, etten tunne syyllisyyttä enkä koe repsahtaneeni. Tässä kun saa syödä mitä vain, toki annokset on hyvä pitää edes suurin piirtein kohtuudessa, mutta syödä saa :)

Vettäkin olen nyt alkanut juoda enemmän. Aamulla ja illalla juon noin puoli litraa, päivällä pyrin juomaan muutaman lasillisen mm. ruuan yhteydessä ja jokaisen tee- tai kahvikupillisen jälkeen. Varmaan se pari litraa alkaa olla aika lähellä.

Olen muuten saanut pari työkaveriakin mukaan :) Aikovat myös kokeilla ja ainakin ekat päivät ovat olleet positiivisia.

Pakko hehkuttaa vieläkin, nyt on hyvä fiilis :D

Ei tee tiukkaa...

Ensimmäinen varsinainen paastopäivä meni oikein kivuttomasti :) Söin eilen illalla iltapalan yhtaikaa lasten kanssa enkä edes sortunut juustonaksuihin, jotka mies kaivoi esille iltasella. Seuraavan kerran söinkin sitten lounaan tuossa puolilta päivin. Ei tullut edes nälkä. Illalla join vettä ja aamulla kupposen teetä. Tämä tuntuu sopivan minulle, ei tarvitse stressata aamupalan kanssa :)

Tänäänkin iltapalan söin tuossa puoli kahdeksan seutuvilla, yhtäaikaa lasten kanssa. Puolisen litraa vettä juon tässä illan aikana. Tuo lisääntynyt veden juonti muuten näyttää tiettyvän: vessassa saa juosta aika yhtenään :)

Hyvä fiilis :)

Vaikeat kilot!

Minä nyt päätin sitten kokeilla tuota edellisen postauksen pätkäpaastoa. Nyt vain yritän viilailla sen sopivaksi mm. aikataulullisesti. Todennäköisesti paastoaikani tulee olemaa 19 - 11 tai sitten 20 - 12. Riippuen lounasajasta. Iltapala hiukan aiemmin ja aamupala jää väliin. Ei kuulosta pahalta. Tänään lähdin töihin ilman aamupalaa eikä tehnyt tiukkaakaan, tosin iltapalan söin hiukan myöhemmin kuin tänään on tarkoitus. Katsellaan huomenna mitkä on fiilikset :)

Katsoiko joku eilen Inhimillisen tekijän? Ilmeisesti oli uusinta... Aiheena oli Vaikeat kilot. Vieraina Suurimmassa pudottajassakin ollut Ari Elomaa ja laihdutusleikkauksen läpikäynyt Jaana Suvisilta. Etenkin Jaanan ajatukset kuulostivat hyvin tutuilta, pelottavan tutuilta. Jos et ole nähnyt, suosittelen katsomaan linkin takaa. Hyvä ja ajattelemisen aihetta antava ohjelma!

Voisiko tässä olla vastaus?

Meille tupsahti jostain KuntoPlus-lehden irtonumero. Syödessäni aamupalajogurttiani selailin lehteä siinä samalla. Eräs artikkeli kuitenkin kiinnitti huomioni, olisiko siinä vastaus? Artikkelissa kyseltiin, että "montako kertaa sinun pitää syödä?" ja siinä esiteltiin Uusi paastomalli: IF. If tarkoittaa jaksottaista paastoa, pätkäpaastoa, joka muistuttaa muistaisten esi-isiemme ruokailutapoja. Tätä kuuria käytetään sekä laihduttamiseen että painonhallintaan. Teho perustuu paaston ruokahalua hillitsevään vaikutukseen, jonka ansiosta energian kokonaissaati pysyy normaalia alhaisempana.  Helpoista paasto on kun se aloitetaan nukkumaan mennessä (klo 22 - 23) ja jatkuu iltapäivään (n. klo 15) saakka.

Tämä paastomalli on tarkoitettu:

• Sinulle, joka haluat syödä hyvin edes kerran päivässä
• sinulle, joka et jaksa laskea kaloreja
• sinulle, jonka työ ei ole fyysisesti niin vaativaa, ettet tulisi toimeen ilman aamiaista
• sinulle, joka harrastat korkeintaan kuntoliikuntaa
• sinulle, joka kärsit verensokerin heilahtelun aiheuttamasta energiatason vaihtelusta
• sinulle, joka haluat hillitä ruokahaluasi: paasto panee kampoihin syömishormoneille
• sinulle, joka haluat parantaa keskittymiskykyäsi
• sinulle, joka haluat syödä kaikenlaista ruokaa.

Artikkelissa oli vastattu myös kysymyksiin

1. Johtaako aamiaisen poisjättäminen alhaiseen verensokeriin?
2. Eikö päivän mittaan tule kamala nälkä?
3. Mutta eivätkö lihakset kärsi proteiininpuutteesta?
4. Onko pätkäpaasto terveellistä?

Lyhyesti jos poimin edellä mainittuihin kysymyksiin vastauksia, niin aamiaisen väliin jättäminen ei välttämättä tarkoita alhaista verensokeria. Paastojaksot voivat hillitä ruokahalua. Eikä proteiineja ole pakko nauttia jatkuvasti, vaan päinvastoin. Näyttääkin siltä, että lihakset reagoivat proteiinien saantiin silloin, kun niitä nautitaan melko pitkin väliajoin. Paaston hyvää tekevät vaikutukset näyttävät vieläkin suuremmilta kuin perinteisissä laihdutusmenetelmissä.

Kuulostaa aika hyvältä loppujen lopuksi, mutta onko se sitä? Mitä sudenkuoppia tässä voi piillä? Luulen, että tämä malli voisi sopia minulle, mutta uskallanko kokeilla? Paaston aikana saa juoda vettä ja jopa kahviakin ihan normaalisti. Voisin olla syömättä aamupalaa, jättäisin lounaan väliin. Voisin varata työpaikalle pienen välipalan, hedelmän tms. jonka voisin syödä sitten kun paasto sallii. Ruoka sitten kotona, samoin iltapala.

Onko tätä sitten tarkoitus noudattaa elämänsä loppuun saakka? Ilmeisesti... Sillä kuinkahan käy, jos palaa tavalliseen ruokailutahtiin tämän jälkeen? Nouseekohan paino taas kohisten?

Nyt siis tarvitsisin mielipiteitä ja kysymyksiä, jos joku tästä lyhennelmästäni jäi mieltä vaivaamaan. Mutta minua tämä kiinnostaa...

kuva

Vain sata kiloa!!

Minä haluaisin kyllä ihan oikeasti laihtua. Haluaisin painaa paljon vähemmän, päästä kulkemaan pienemmistä raoista, olla notkeampi ja taipuisampi. Viime yönä ajattelin, että miltähän mahtaisi tuntua painaa taas vain sata kiloa? Sekin on edelleen paljon, mutta minun kohdallani se olisi jo tosi hyvin. Ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan... En edes muista koska olen painanut sata kiloa.? Olikohan se silloin noin 18-19 vuotiaana? Noin kymmenessä vuodessa olen siis haalinut 30 kiloa lisää painoa. Se ei tee kuin kolme kiloa vuodelle. Ei kuulosta paljolta noin. Vain kolme kiloa vuodessa. Mutta kun niitä samanlaisia vuosia tulee yksi toisensa jälkeen, ollaan lirissä...

                                                                                                           kuva

Mitähän se painonpudottaminen oikein vaatisi? Se vaatisi normaaleja ruoka-annoskokoja. Ei montaa santsilautasta, ainakaan kukkurallisia. Se vaatisi ruoka-aikoja, ei jatkuvaa jääkaapilla juoksua. Se vaatisi ruuan laadun tarkkailua. Ei mässyjä kauheita määriä, kasviksiin panostamista. Se vaatisi liikkumista, pieni lenkki silloin tällöin ei tee kenellekään pahaa. Tässä jo olisi aika hyvät eväät. Eikä kuulosta pahalta eihän? Paitsi minun korvissani. Laiskuus, mukavuudenhalu, sokeriaddikti, ruuanhimo... Nuo neljä ovat paha vastus!! Niiden selättämiseen tarvitaan keinoja! Miten minä pääsen noiden neljän asian herraksi?

Älä mene nälkäisenä kauppaan!!

Koskahan sitä oppii, ettei pidä mennä nälkäisenä kauppaan? Lähdin aamulla äitini ja nuorimmaiseni kanssa ruokakauppaan, enkä ollut syönyt sitä aamiaista. Kaupassa alkoi maha kurnia ikävällä tavalla ja tuli ostettua sitten pahimpaan hätään ensin suklaata ja sitten vielä kokonainen grillattu broileri. Suklaat (pari patukkaa) vedin autossa, kotona sitten laitoin kanasta ruuan itselleni ja lapsille ja niinhän siinä kävi, että itse söin melkein kokonaisen grillatun broilerin! Lapset verottivat osansa, mutta koska eivät oikein nyt olleet kanan ystäviä, eivät syöneet sitä itse kanaa niin paljon. Ainoa hyvä puoli tässä oli se, että kanan lisäksi söin salaattia. Mutta lounaani tosiaan sisälsi tänään ison läjän salaattia ja vielä isomman läjän kanaa. Nahkoineen tietty! Muutenkin tuli ostettua vähän kaikenlaista höpöä, joten ihan paikkansa pitää sanonta, että älä mene nälkäisenä kauppaan!

Edellisessä postauksessa juttelin jo vähän painon aiheuttamista rajoituksista, joista osa on ihan konkreettisia, osa oman pään sisäisiä. Yksi konkreettinen rajoitus on huono kunto. On karua huomata yhteisellä kävelyllä, että minä hidastan muiden vauhtia ja siltikin sitä puuskuttaa eikä pysty kunnolla puhumaan. Muut eivät saa mennä omaa vauhtiaan, koska eivät kehtaa jättää minua. Hyvä kunto olisi niin kullanarvoinen juttu ja sekin helposti korjattavissa. Laiskuus ja mukavuudenhalu sekä lähtemisen vaikeus vain saavat valitsemaan joka kerta kävelylenkin sijasta sohvan tai tietokoneen...

kuva

Kun paino rajoittaa elämää...

Kävin tänään uimassa mieluisassa seurassa. Rakastan uimista ja vedessä puleeraamista, mutta kylpylät, missä nytkin olimme, eivät ole suosikkipaikkojani. Ei ole mukavaa olla yleensä se kylpylän isoin virtahepo, altaasta toiseen vaihtaminen on inhottavaa, kun sitä sielunsa silmin näkee itsensä könyämästä altaasta ylös hyllyvine "muotoineen".

Uimaseurani yritti houkutella minua vesiliukumäkeen, mutta en suostunut. Selittelin epämääräisesti, etten vain tykkää liukumäistä. En kehdannut sanoa, että minua pelotti. Pelotti se mahdollinen häpeä... Jos en liukuisikaan eteenpäin vaan joutuisin itse avittelemaan itseäni eteenpäin. Tai liukuisin niin lujaa, että lopussa tulisi niin valtava molskahdus, että kaikki kymmenen metrin säteellä olijat kastuisivat. Tai sitten jäisin jumiin tai ylhäällä huomaisin painorajoituksen tyyliin "max 120 kg" ja joutuisin nolona hipsimään takaisin alas. Ei ei ei... Olisin halunnut mennä liukumaan, mutta en vain uskaltanut.

Paino rajoitti jälleen minun elämääni. En välttämättä pysty elämään niinkuin haluan, koska pitää huomioida tämä valtava ruho. Vasta töissäkin tuli eteen tilanne, että minun piti kiikkua tikkaille. Varovasti siinä kurkin painorajoitusta ja onneksi vielä 20 kiloa oli maksimipainoon matkaa. Olisi ollut tosi noloa, jos en olisi voinut tikkaille kiikkua.

No kuitenkin, vietin kivan iltapäivän uimassa, kokeilin vesijuoksuakin :D

Kuva

Päivän tärkein ateria

Sehän on ammattilaisten mukaan aamiainen. Hyvä, terveellinen ja ravitseva aamiainen antaa hyvän lähdön päivälle ja sillä jaksaa pitkälle. Entäs sitten kun ongelmana on, ettei oikein pysty syömään aamiaista? Minun on todella vaikeaa syödä aamiainen, se yököttää, mutta toisaalta, jonkun ajan päästä on kova nälkä jos en mitään syö. Kotonahan tämä ei ole ongelma, mutta silloin on kun on työpäivä. En kuitenkaan sen takia halua herätä tuntia aiemmin kuin nyt herään. Herätys klo 5.15 olisi jo ihan liikaa :D

Kuva

Olen kokeillut erilaisia aamiaisvaihtoehtoja puurosta muroihin ja leipään, rahkasta jogurttiin, hedelmistä smooteihin eikä mikään oikein tunnu hyvältä. Parhaiten uppoaa joku raikas hedelmä, mutta se yksistään ei tahdo riittää siihen saakka, että saan lounasta klo 11 - 12.

Syön siis aamusella väkisin jotain vaikka kaikki etoo. Joskus sitten hampaita pestessä ihan oksennankin. Onneksi kuitenkin hyvin harvoin, ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. Kakomisrefleksi kuitenkin tulee paljon useammin. Näin on ollut koko aikuisikäni, joten vaikea uskoa, että tämä menee koskaan ohi ja pystyn syömään aamiaisen ajallaan.

Syy miksi tästä nyt kirjoittelen, on se, että toivoisin nyt hyviä vinkkejä hyviin aamupaloihin. Samoin jos muita hyviä ideoita ongelmaani löytyy, otan nekin kernaasti vastaan :)

Kaffepaussi

Mikähän ihme siinä on, että minä aina jätän kaikki kotihommat viikonlopulle ja etenkin sunnuntaille? Sunnuntaisin huhkin otsa hiessä, että talon saa taas asuttavaan kuntoon. Pesen viikolla kertyneet pyykit, joka toinen viikko lakanatkin mukana, raivaan lasten lelut taas paikoilleen, moppailen ja imuroin.

Tänään laiskotti aamusta, joten nyt on vasta kolmas koneellinen pyykkiä menossa. Lasten ulkoiluvaatteita tällä kertaa. Olen vasta saanut siivottua eteisen, makuuhuoneen ja keittiön. Olohuone ja lastenhuone odottaa vielä... Niin ja vessa. Kyllä minä pikkuisen siivoilen viikollakin, ettei ihan kauhea kaaos ole päällänsä aina viikonloppuisin, mutta se on sellaista näpertämistä. Keittiössä lähinnä.

Mistähän tämä hassu tapa on tullut? Olisi helpompaa kun siivoaisi paremmin myös viikolla, niin viikonloppuna ei tarvitsisi niin paljon siivoilla. Samoin pyykkiä voisi pestä koneellisen muulloinkin kuin aina vain sunnuntaisin... Onkohan sitä sitten vain niin väsynyt viikolla töiden jälkeen, että haluaa viettää tuon ajan lasten kanssa leppeästi loikoillen ja ollen ja tehdä vain ne välttämättömimmät? Voipi olla :)

Kahvi alkaa olla juotuna, jospa sitä taas tarttuisi imurin varteen...

Kuva 1 ja kuva 2 

Ai niin, kuka osaisi neuvoa? Miten saan tänne blogiini kätevimmin linkin blogilistalle? Kun tämä blogi löytyy myös sieltä...?

Viimeisen päälle hameihminen!

Muutama lukijakin on jo blogini löytänyt! Kivaa :D Ja heidän myötä olen löytänyt myös itselleni luettavaa, tässä pikku hiljaa ajan kanssa tutustelen uusiin blogeihin...

Kupariperhonen  postaili upeita kuvia muutoksestaan ja vanhoista vaatteistaan. Siitä sainkin ajatuksen vähän kuvailla omaa pukeutumistyyliäni, näitä makkaranpeittoja ja läskin piilottajia :) Kokoni on tällä hetkellä 54/56 ja vaatteeni ostan aika pitkälle nettikaupoista kuten Cellbes, Ellos tai Halens.

 Olen hame- ja mekkoihminen ihan viimisen päälle, housuja pidän vain "pakon" edessä, joskus toki yllätän työtoverit, sukulaiset ja ystävät laittamalla ihan vapaaehtoisesti housut jalkaan. En tiedä sitten onko hameiden pidon takana se, että saan järkyttävät reidet piiloon. Pitkän helman alta ne eivät näy. Samoin jos käytän housuja, minulla on yleensä joku pitkä tunika tai mekko päällä, melkein polvimittainen. Jälleen reidet piilossa.

Hameista ja mekoista käytän oikeastaan niin pitkiä kuin vähän lyhyempiäkin helmoja. Minimekot ovat pannassa, hui!! Vaikka joskus parikymppisenä (ja noin satakiloisena) käytin kyllä ihan vapaasti niin lyhyitä helmojakin, ettei edes pieni kumartuminen ollut mahdollista ilman takapuolen vilkkumista. Mutta nyt siis helma on vähän pidempi. Silloin jos helma on polviin asti tai hiukan yläpuolelle, töissä ainakin on päällä lisäksi ne paljon parjatut leggingsit. Ja vielä se jäätävä säären katkaiseva malli eli capripituus. Se on vain varmempaa niin, en halua aiheuttaa kenellekkään traumoja kumartamalla ja esittelemällä valtavaa ahteriani alushousuissa. Eikä tarvikse pelätä "Marilynejä" kun alla on jotain peittävämpää kuin ohkaset sukkahousut ja alkkarit :D

Yläosat ovat yleensä tunikoita ja pidempiä toppeja. Pidän kovasti boleroista ja neuletakeista, joten alla on yleensä lyhythihainen paita. Olen myös aika lämminverinen ihminen, joten harvemmin pidän pitkähihaista puseroa.

Minulla on ehkä kolmet käyttöhousut jos leggareita ei oteta lukuun. Yhdet farkut, yhdet mustat suorat housut ja yhdet lökäcollarit. Lökäcollareita pidän kotona ja joskus ulkona lasten kanssa. Farkkuja ja suoria housuja sitten töissä. Toki minulta löytyy pakollinen ulkoilupuku ja toppikset, mutta joskus talvellakin toppisten päällä saattaa olla pitkä hame :D Tyylikästä!!

Kuvat:

Ellos

Cellbes

Tylyjä lukemia!

Laitetaanpa minun tänne vielä numeroina... Nyt tulee tylyjä lukuja!

 

Pituus:                   168   cm

Paino:                   132,4 kg

BMI:                      46,91

Vyötärö:               137    cm

Lantio:                  149    cm

Reisi:                      71,5  cm

Käsivarsi:                40,0 cm

Tässä siis muutamat numerot. Lantiomitta antaa ymmärtää, että minulla on valtava maha. Niin minulla onkin. Valtava olen kyllä muutenkin, kaikkien muiden mittojen osalta paitsi pituuden. Olisipa painoni sama kiloissa kuin reiteni nyt senteissä. Painonlukema voisi merkitä vaikka hemoglobiinia... Mutta tämä on siis tilanne!

JoAnn

Kuka minä olen? Minä olen se, joka on ollut aina lihava, lapsesta asti. Sellainen lupsakka läski. Ei kukaan ulkopuolinen tiedä, millainen myllerrys hymyn, ystävällisten silmien, iloisen luonteen ja hyvien tapojen takana välillä on. Minun on hyvin vaikeaa pitää itsestäni, itsetuntoni ei ole kovinkaan hyvä. Ja todennäköisesti en siltikään pidä itseäni niin lihavana kuin oikesti olen.

Ei minun sisälläni jatkuvasti myllerrä. Olen kuitenkin usein ihan oikeastikin onnellinen ja tyytyväinen. Olen onnellinen kaikesta muusta elämässäni; lapsistani, miehestäni, ihanasta kodistani, työstäni, sukulaisistani ja ystävistäni. Ainoa mistä en ole täysin onnellinen, olen minä ja minun terveyteni ja ulkonäköni.

Olen kolmekymppinen ja teen unelmatyötäni. Rakastan sitä joka solullani. Minulla on maailman ihanimmat lapset, upea mies joka rakastaa minua. Ystävieni mielestä olen ihana, niinkuin hekin ovat minun mielestäni. Ainoa mikä on kaukana ihanasta tai edes välttävästä, on tämä kroppa. Kroppa, jossa on noin 60 kiloa ylipainoa, enemmänkin. Löysää ja löllyvää. Kroppa, joka saa minun hengästymään heti kun vähänkin joutuu nopeampaa kävelemään tai nousemaan useamman rappusen. Ja on muuten turha kuvitella, että tällä kropalla olisin terve enää kymmenen vuoden päästä...

Miksi on niin vaikeaa muuttaa tapojaan? Mikä siinä niin paljon pelottaa? Pakkohan siinä on jonkun pelottaa, muutenhan olisin kolkutellut normaalipainon rajoja jo vuosia sitten. Miksi valitsen jatkuvasti väärin, vaikka periaatteessa oikea valinta on ihan yhtä helppo ja yksinkertainen? Painonpudottaminenhan on periaatteessa hyvin, hyvin helppoa; syö vähemmän kuin kulutat! So simple! Mutta eihän lihavia ihmisiä olisikaan, jos se oikeasti olisi noin helppoa. Se siis tarkoittaa sitä, että siinä on jotain muutakin. Ja tuon minä tahdon löytää, minun on pakko!

Kuva 1

Kuva 2

Tyttö, sinä olet läski...

Kuva

Minulla ei ole mitään rajoituksia herkkujen suhteen. Ei niin yhtään mitään. Minä ostan ja ostan, syön ja syön, taas ostan ja ostan ja jälleen on syömistä. Enkä edes häpeile. Herkut, etenkin karkit ovat olleet niin pitkän aikaa osa minua, että en ole niistä päässyt irti. En vaikka olen yrittänyt.

Haluatteko esimerkin? Kävin eilen kaupassa. Ostin viikonloppuruuat, mukana mm. kaalta, rahkaa ja hedelmiä, ruisleipää. Sitten oli myös yksi pikkupussi karkkia, toinen isompi. Puolen litran limu, yksi suklaanappipötkö ja neljä pientä suklaapatukkaa. Näistä kaikki muut, paitsi isompi karkkipussi oli syöty jo kotimatkalla. Kotona ruokaa, sitäkin kunnon satsi ja illalla vielä loput mässyt. Eikä tehnyt tiukkaa. Ainoastaan itseinho iski yöllä kun hampaita pesin ja omaa kuvaani peilistä katselin...

Laitetaan vielä sama kaloreina...

Pikkupussi                                  n.    292 kcal

Iso pussi                                     n.  1080 kcal

suklaanappirulla                          n.    490 kcal

suklaapatukat 4 kpl                    n.    463  kcal

limu                                            n.       5  kcal

YHTEENSÄ                             n.   2659            

 Kuva

Minun kulutukseni tällä painolla on noin 2500 kaloria. Tuon verran kun syön, en liho, en laihdu. Jo pelkät päivän mässyt ylittivät tuon kalorimäärän. Siihen sitten normaalia isommat annokset ruokaa, välipaloja ynnä muuta yhtä mukavaa... Ja jos vielä kehtaisin kertoa, mitä ostin toissapäivänä....

Eipä tarvi ihmetellä, miksi blogini nimi on " Tyttö, sinä olet läski!"