:)

Paino tänään aamulla 130,1 kg. Viikon takaisesta siis pudotusta 1,7 kiloa. Torstaina näytti vielä 129,8, mutta viikonloppu teki ilmeisesti jonkin verran tuossa, joten ihan ei alitettu 130 kiloa. Mutta hyvä näinkin :)

Söin eilen iltapalan kello 19 aikoihin eikä ollut nyt herätessä nälkä! Jännä juttu...

Aamulenkille lomps... vai ei...

Nyt viikonloppu on mennyt rytmeiltään vähän "plörinäksi". Olen syönyt tunnin tai kaksi myöhemmin kuin viikolla ja nyt huomasin yhden jännän jutun. En tiedä johtuuko se tästä paastosta vai mistä, mutta jos syön myöhemmin illalla kuten nyt viikonloppuna, aamulla herätessä on kurniva nälkä. Kuten tänäkin aamuna. Vettä sain ihan tosissaan latkia, että nälkä meni ohi. Tätä samaa en ole huomannut viikolla, kun paastoväli oli 19/20 - 11/12. Nyt viikonloppuna kun se oli noin 22 - 14. Huomenaamulla nähdään sitten, mikä vaikutus viikolla on ollut painooni :) Torstaiaamun punnitus lupasi hyvää ;)

Olen hiljaa mielessäni miettinyt sellaista pientä "hullua" suunnitelmaa, johon liittyy aamulenkki. Nyt kun en syö aamupalaa eikä siihen mene aikaa, olisi helppo käydä pieni aamulenkkihappihyppely ennen töihin lähtöä eikä tarvitsisi kovinkaan paljon aikaisemmin päästä ylös. Seitsemän aikaa pitää olla itse valmis, sillä sen jälkeen valmistelen lapset ja vien hoitoon puoli kahdeksaan. Joten kun nyt kelloni herättää 6.15, voisin herätystä aikaistaa tuonne 6 ja käydä noin puolen tunnin aamulenkin. Sen jälkeen olisi vielä puoli tuntia aikaa laittaa hiukset ja piirtää naama sekä pukea työvaatteet päälle. Ajatus kiehtoo niiiiin kovasti...

Enkä koe repsahtaneeni :)

Tämä tosiaan sopii minulle :) Tämä "paasto". Ei ole ollut nälkä ja minusta tuntuu, että se syömishimokin on jo hiukan laantunut. Tai sitten asenteeni on erilainen, kuitenkin toimii, oli syy mikä tahansa :) Toki se nyt täytyy tässä myöntää, että eilen vietimme lasten kanssa leffailtaa ja syömisinä oli hiukan sipsejä, kettukarkkeja ja muutama pala suklaata. Tuli parilla tunnilla venytettyä "syömisaikaa" ja paasto jää nyt vain 14 tuntiin, jotta rytmi töiden kannalta pysyisi samana. Mutta kerrankin on tilanne, etten tunne syyllisyyttä enkä koe repsahtaneeni. Tässä kun saa syödä mitä vain, toki annokset on hyvä pitää edes suurin piirtein kohtuudessa, mutta syödä saa :)

Vettäkin olen nyt alkanut juoda enemmän. Aamulla ja illalla juon noin puoli litraa, päivällä pyrin juomaan muutaman lasillisen mm. ruuan yhteydessä ja jokaisen tee- tai kahvikupillisen jälkeen. Varmaan se pari litraa alkaa olla aika lähellä.

Olen muuten saanut pari työkaveriakin mukaan :) Aikovat myös kokeilla ja ainakin ekat päivät ovat olleet positiivisia.

Pakko hehkuttaa vieläkin, nyt on hyvä fiilis :D

Ei tee tiukkaa...

Ensimmäinen varsinainen paastopäivä meni oikein kivuttomasti :) Söin eilen illalla iltapalan yhtaikaa lasten kanssa enkä edes sortunut juustonaksuihin, jotka mies kaivoi esille iltasella. Seuraavan kerran söinkin sitten lounaan tuossa puolilta päivin. Ei tullut edes nälkä. Illalla join vettä ja aamulla kupposen teetä. Tämä tuntuu sopivan minulle, ei tarvitse stressata aamupalan kanssa :)

Tänäänkin iltapalan söin tuossa puoli kahdeksan seutuvilla, yhtäaikaa lasten kanssa. Puolisen litraa vettä juon tässä illan aikana. Tuo lisääntynyt veden juonti muuten näyttää tiettyvän: vessassa saa juosta aika yhtenään :)

Hyvä fiilis :)

Vaikeat kilot!

Minä nyt päätin sitten kokeilla tuota edellisen postauksen pätkäpaastoa. Nyt vain yritän viilailla sen sopivaksi mm. aikataulullisesti. Todennäköisesti paastoaikani tulee olemaa 19 - 11 tai sitten 20 - 12. Riippuen lounasajasta. Iltapala hiukan aiemmin ja aamupala jää väliin. Ei kuulosta pahalta. Tänään lähdin töihin ilman aamupalaa eikä tehnyt tiukkaakaan, tosin iltapalan söin hiukan myöhemmin kuin tänään on tarkoitus. Katsellaan huomenna mitkä on fiilikset :)

Katsoiko joku eilen Inhimillisen tekijän? Ilmeisesti oli uusinta... Aiheena oli Vaikeat kilot. Vieraina Suurimmassa pudottajassakin ollut Ari Elomaa ja laihdutusleikkauksen läpikäynyt Jaana Suvisilta. Etenkin Jaanan ajatukset kuulostivat hyvin tutuilta, pelottavan tutuilta. Jos et ole nähnyt, suosittelen katsomaan linkin takaa. Hyvä ja ajattelemisen aihetta antava ohjelma!

Voisiko tässä olla vastaus?

Meille tupsahti jostain KuntoPlus-lehden irtonumero. Syödessäni aamupalajogurttiani selailin lehteä siinä samalla. Eräs artikkeli kuitenkin kiinnitti huomioni, olisiko siinä vastaus? Artikkelissa kyseltiin, että "montako kertaa sinun pitää syödä?" ja siinä esiteltiin Uusi paastomalli: IF. If tarkoittaa jaksottaista paastoa, pätkäpaastoa, joka muistuttaa muistaisten esi-isiemme ruokailutapoja. Tätä kuuria käytetään sekä laihduttamiseen että painonhallintaan. Teho perustuu paaston ruokahalua hillitsevään vaikutukseen, jonka ansiosta energian kokonaissaati pysyy normaalia alhaisempana.  Helpoista paasto on kun se aloitetaan nukkumaan mennessä (klo 22 - 23) ja jatkuu iltapäivään (n. klo 15) saakka.

Tämä paastomalli on tarkoitettu:

• Sinulle, joka haluat syödä hyvin edes kerran päivässä
• sinulle, joka et jaksa laskea kaloreja
• sinulle, jonka työ ei ole fyysisesti niin vaativaa, ettet tulisi toimeen ilman aamiaista
• sinulle, joka harrastat korkeintaan kuntoliikuntaa
• sinulle, joka kärsit verensokerin heilahtelun aiheuttamasta energiatason vaihtelusta
• sinulle, joka haluat hillitä ruokahaluasi: paasto panee kampoihin syömishormoneille
• sinulle, joka haluat parantaa keskittymiskykyäsi
• sinulle, joka haluat syödä kaikenlaista ruokaa.

Artikkelissa oli vastattu myös kysymyksiin

1. Johtaako aamiaisen poisjättäminen alhaiseen verensokeriin?
2. Eikö päivän mittaan tule kamala nälkä?
3. Mutta eivätkö lihakset kärsi proteiininpuutteesta?
4. Onko pätkäpaasto terveellistä?

Lyhyesti jos poimin edellä mainittuihin kysymyksiin vastauksia, niin aamiaisen väliin jättäminen ei välttämättä tarkoita alhaista verensokeria. Paastojaksot voivat hillitä ruokahalua. Eikä proteiineja ole pakko nauttia jatkuvasti, vaan päinvastoin. Näyttääkin siltä, että lihakset reagoivat proteiinien saantiin silloin, kun niitä nautitaan melko pitkin väliajoin. Paaston hyvää tekevät vaikutukset näyttävät vieläkin suuremmilta kuin perinteisissä laihdutusmenetelmissä.

Kuulostaa aika hyvältä loppujen lopuksi, mutta onko se sitä? Mitä sudenkuoppia tässä voi piillä? Luulen, että tämä malli voisi sopia minulle, mutta uskallanko kokeilla? Paaston aikana saa juoda vettä ja jopa kahviakin ihan normaalisti. Voisin olla syömättä aamupalaa, jättäisin lounaan väliin. Voisin varata työpaikalle pienen välipalan, hedelmän tms. jonka voisin syödä sitten kun paasto sallii. Ruoka sitten kotona, samoin iltapala.

Onko tätä sitten tarkoitus noudattaa elämänsä loppuun saakka? Ilmeisesti... Sillä kuinkahan käy, jos palaa tavalliseen ruokailutahtiin tämän jälkeen? Nouseekohan paino taas kohisten?

Nyt siis tarvitsisin mielipiteitä ja kysymyksiä, jos joku tästä lyhennelmästäni jäi mieltä vaivaamaan. Mutta minua tämä kiinnostaa...

kuva

Vain sata kiloa!!

Minä haluaisin kyllä ihan oikeasti laihtua. Haluaisin painaa paljon vähemmän, päästä kulkemaan pienemmistä raoista, olla notkeampi ja taipuisampi. Viime yönä ajattelin, että miltähän mahtaisi tuntua painaa taas vain sata kiloa? Sekin on edelleen paljon, mutta minun kohdallani se olisi jo tosi hyvin. Ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan... En edes muista koska olen painanut sata kiloa.? Olikohan se silloin noin 18-19 vuotiaana? Noin kymmenessä vuodessa olen siis haalinut 30 kiloa lisää painoa. Se ei tee kuin kolme kiloa vuodelle. Ei kuulosta paljolta noin. Vain kolme kiloa vuodessa. Mutta kun niitä samanlaisia vuosia tulee yksi toisensa jälkeen, ollaan lirissä...

                                                                                                           kuva

Mitähän se painonpudottaminen oikein vaatisi? Se vaatisi normaaleja ruoka-annoskokoja. Ei montaa santsilautasta, ainakaan kukkurallisia. Se vaatisi ruoka-aikoja, ei jatkuvaa jääkaapilla juoksua. Se vaatisi ruuan laadun tarkkailua. Ei mässyjä kauheita määriä, kasviksiin panostamista. Se vaatisi liikkumista, pieni lenkki silloin tällöin ei tee kenellekään pahaa. Tässä jo olisi aika hyvät eväät. Eikä kuulosta pahalta eihän? Paitsi minun korvissani. Laiskuus, mukavuudenhalu, sokeriaddikti, ruuanhimo... Nuo neljä ovat paha vastus!! Niiden selättämiseen tarvitaan keinoja! Miten minä pääsen noiden neljän asian herraksi?

Älä mene nälkäisenä kauppaan!!

Koskahan sitä oppii, ettei pidä mennä nälkäisenä kauppaan? Lähdin aamulla äitini ja nuorimmaiseni kanssa ruokakauppaan, enkä ollut syönyt sitä aamiaista. Kaupassa alkoi maha kurnia ikävällä tavalla ja tuli ostettua sitten pahimpaan hätään ensin suklaata ja sitten vielä kokonainen grillattu broileri. Suklaat (pari patukkaa) vedin autossa, kotona sitten laitoin kanasta ruuan itselleni ja lapsille ja niinhän siinä kävi, että itse söin melkein kokonaisen grillatun broilerin! Lapset verottivat osansa, mutta koska eivät oikein nyt olleet kanan ystäviä, eivät syöneet sitä itse kanaa niin paljon. Ainoa hyvä puoli tässä oli se, että kanan lisäksi söin salaattia. Mutta lounaani tosiaan sisälsi tänään ison läjän salaattia ja vielä isomman läjän kanaa. Nahkoineen tietty! Muutenkin tuli ostettua vähän kaikenlaista höpöä, joten ihan paikkansa pitää sanonta, että älä mene nälkäisenä kauppaan!

Edellisessä postauksessa juttelin jo vähän painon aiheuttamista rajoituksista, joista osa on ihan konkreettisia, osa oman pään sisäisiä. Yksi konkreettinen rajoitus on huono kunto. On karua huomata yhteisellä kävelyllä, että minä hidastan muiden vauhtia ja siltikin sitä puuskuttaa eikä pysty kunnolla puhumaan. Muut eivät saa mennä omaa vauhtiaan, koska eivät kehtaa jättää minua. Hyvä kunto olisi niin kullanarvoinen juttu ja sekin helposti korjattavissa. Laiskuus ja mukavuudenhalu sekä lähtemisen vaikeus vain saavat valitsemaan joka kerta kävelylenkin sijasta sohvan tai tietokoneen...

kuva

Kun paino rajoittaa elämää...

Kävin tänään uimassa mieluisassa seurassa. Rakastan uimista ja vedessä puleeraamista, mutta kylpylät, missä nytkin olimme, eivät ole suosikkipaikkojani. Ei ole mukavaa olla yleensä se kylpylän isoin virtahepo, altaasta toiseen vaihtaminen on inhottavaa, kun sitä sielunsa silmin näkee itsensä könyämästä altaasta ylös hyllyvine "muotoineen".

Uimaseurani yritti houkutella minua vesiliukumäkeen, mutta en suostunut. Selittelin epämääräisesti, etten vain tykkää liukumäistä. En kehdannut sanoa, että minua pelotti. Pelotti se mahdollinen häpeä... Jos en liukuisikaan eteenpäin vaan joutuisin itse avittelemaan itseäni eteenpäin. Tai liukuisin niin lujaa, että lopussa tulisi niin valtava molskahdus, että kaikki kymmenen metrin säteellä olijat kastuisivat. Tai sitten jäisin jumiin tai ylhäällä huomaisin painorajoituksen tyyliin "max 120 kg" ja joutuisin nolona hipsimään takaisin alas. Ei ei ei... Olisin halunnut mennä liukumaan, mutta en vain uskaltanut.

Paino rajoitti jälleen minun elämääni. En välttämättä pysty elämään niinkuin haluan, koska pitää huomioida tämä valtava ruho. Vasta töissäkin tuli eteen tilanne, että minun piti kiikkua tikkaille. Varovasti siinä kurkin painorajoitusta ja onneksi vielä 20 kiloa oli maksimipainoon matkaa. Olisi ollut tosi noloa, jos en olisi voinut tikkaille kiikkua.

No kuitenkin, vietin kivan iltapäivän uimassa, kokeilin vesijuoksuakin :D

Kuva

Päivän tärkein ateria

Sehän on ammattilaisten mukaan aamiainen. Hyvä, terveellinen ja ravitseva aamiainen antaa hyvän lähdön päivälle ja sillä jaksaa pitkälle. Entäs sitten kun ongelmana on, ettei oikein pysty syömään aamiaista? Minun on todella vaikeaa syödä aamiainen, se yököttää, mutta toisaalta, jonkun ajan päästä on kova nälkä jos en mitään syö. Kotonahan tämä ei ole ongelma, mutta silloin on kun on työpäivä. En kuitenkaan sen takia halua herätä tuntia aiemmin kuin nyt herään. Herätys klo 5.15 olisi jo ihan liikaa :D

Kuva

Olen kokeillut erilaisia aamiaisvaihtoehtoja puurosta muroihin ja leipään, rahkasta jogurttiin, hedelmistä smooteihin eikä mikään oikein tunnu hyvältä. Parhaiten uppoaa joku raikas hedelmä, mutta se yksistään ei tahdo riittää siihen saakka, että saan lounasta klo 11 - 12.

Syön siis aamusella väkisin jotain vaikka kaikki etoo. Joskus sitten hampaita pestessä ihan oksennankin. Onneksi kuitenkin hyvin harvoin, ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. Kakomisrefleksi kuitenkin tulee paljon useammin. Näin on ollut koko aikuisikäni, joten vaikea uskoa, että tämä menee koskaan ohi ja pystyn syömään aamiaisen ajallaan.

Syy miksi tästä nyt kirjoittelen, on se, että toivoisin nyt hyviä vinkkejä hyviin aamupaloihin. Samoin jos muita hyviä ideoita ongelmaani löytyy, otan nekin kernaasti vastaan :)

Kaffepaussi

Mikähän ihme siinä on, että minä aina jätän kaikki kotihommat viikonlopulle ja etenkin sunnuntaille? Sunnuntaisin huhkin otsa hiessä, että talon saa taas asuttavaan kuntoon. Pesen viikolla kertyneet pyykit, joka toinen viikko lakanatkin mukana, raivaan lasten lelut taas paikoilleen, moppailen ja imuroin.

Tänään laiskotti aamusta, joten nyt on vasta kolmas koneellinen pyykkiä menossa. Lasten ulkoiluvaatteita tällä kertaa. Olen vasta saanut siivottua eteisen, makuuhuoneen ja keittiön. Olohuone ja lastenhuone odottaa vielä... Niin ja vessa. Kyllä minä pikkuisen siivoilen viikollakin, ettei ihan kauhea kaaos ole päällänsä aina viikonloppuisin, mutta se on sellaista näpertämistä. Keittiössä lähinnä.

Mistähän tämä hassu tapa on tullut? Olisi helpompaa kun siivoaisi paremmin myös viikolla, niin viikonloppuna ei tarvitsisi niin paljon siivoilla. Samoin pyykkiä voisi pestä koneellisen muulloinkin kuin aina vain sunnuntaisin... Onkohan sitä sitten vain niin väsynyt viikolla töiden jälkeen, että haluaa viettää tuon ajan lasten kanssa leppeästi loikoillen ja ollen ja tehdä vain ne välttämättömimmät? Voipi olla :)

Kahvi alkaa olla juotuna, jospa sitä taas tarttuisi imurin varteen...

Kuva 1 ja kuva 2 

Ai niin, kuka osaisi neuvoa? Miten saan tänne blogiini kätevimmin linkin blogilistalle? Kun tämä blogi löytyy myös sieltä...?

Viimeisen päälle hameihminen!

Muutama lukijakin on jo blogini löytänyt! Kivaa :D Ja heidän myötä olen löytänyt myös itselleni luettavaa, tässä pikku hiljaa ajan kanssa tutustelen uusiin blogeihin...

Kupariperhonen  postaili upeita kuvia muutoksestaan ja vanhoista vaatteistaan. Siitä sainkin ajatuksen vähän kuvailla omaa pukeutumistyyliäni, näitä makkaranpeittoja ja läskin piilottajia :) Kokoni on tällä hetkellä 54/56 ja vaatteeni ostan aika pitkälle nettikaupoista kuten Cellbes, Ellos tai Halens.

 Olen hame- ja mekkoihminen ihan viimisen päälle, housuja pidän vain "pakon" edessä, joskus toki yllätän työtoverit, sukulaiset ja ystävät laittamalla ihan vapaaehtoisesti housut jalkaan. En tiedä sitten onko hameiden pidon takana se, että saan järkyttävät reidet piiloon. Pitkän helman alta ne eivät näy. Samoin jos käytän housuja, minulla on yleensä joku pitkä tunika tai mekko päällä, melkein polvimittainen. Jälleen reidet piilossa.

Hameista ja mekoista käytän oikeastaan niin pitkiä kuin vähän lyhyempiäkin helmoja. Minimekot ovat pannassa, hui!! Vaikka joskus parikymppisenä (ja noin satakiloisena) käytin kyllä ihan vapaasti niin lyhyitä helmojakin, ettei edes pieni kumartuminen ollut mahdollista ilman takapuolen vilkkumista. Mutta nyt siis helma on vähän pidempi. Silloin jos helma on polviin asti tai hiukan yläpuolelle, töissä ainakin on päällä lisäksi ne paljon parjatut leggingsit. Ja vielä se jäätävä säären katkaiseva malli eli capripituus. Se on vain varmempaa niin, en halua aiheuttaa kenellekkään traumoja kumartamalla ja esittelemällä valtavaa ahteriani alushousuissa. Eikä tarvikse pelätä "Marilynejä" kun alla on jotain peittävämpää kuin ohkaset sukkahousut ja alkkarit :D

Yläosat ovat yleensä tunikoita ja pidempiä toppeja. Pidän kovasti boleroista ja neuletakeista, joten alla on yleensä lyhythihainen paita. Olen myös aika lämminverinen ihminen, joten harvemmin pidän pitkähihaista puseroa.

Minulla on ehkä kolmet käyttöhousut jos leggareita ei oteta lukuun. Yhdet farkut, yhdet mustat suorat housut ja yhdet lökäcollarit. Lökäcollareita pidän kotona ja joskus ulkona lasten kanssa. Farkkuja ja suoria housuja sitten töissä. Toki minulta löytyy pakollinen ulkoilupuku ja toppikset, mutta joskus talvellakin toppisten päällä saattaa olla pitkä hame :D Tyylikästä!!

Kuvat:

Ellos

Cellbes

Tylyjä lukemia!

Laitetaanpa minun tänne vielä numeroina... Nyt tulee tylyjä lukuja!

 

Pituus:                   168   cm

Paino:                   132,4 kg

BMI:                      46,91

Vyötärö:               137    cm

Lantio:                  149    cm

Reisi:                      71,5  cm

Käsivarsi:                40,0 cm

Tässä siis muutamat numerot. Lantiomitta antaa ymmärtää, että minulla on valtava maha. Niin minulla onkin. Valtava olen kyllä muutenkin, kaikkien muiden mittojen osalta paitsi pituuden. Olisipa painoni sama kiloissa kuin reiteni nyt senteissä. Painonlukema voisi merkitä vaikka hemoglobiinia... Mutta tämä on siis tilanne!

JoAnn

Kuka minä olen? Minä olen se, joka on ollut aina lihava, lapsesta asti. Sellainen lupsakka läski. Ei kukaan ulkopuolinen tiedä, millainen myllerrys hymyn, ystävällisten silmien, iloisen luonteen ja hyvien tapojen takana välillä on. Minun on hyvin vaikeaa pitää itsestäni, itsetuntoni ei ole kovinkaan hyvä. Ja todennäköisesti en siltikään pidä itseäni niin lihavana kuin oikesti olen.

Ei minun sisälläni jatkuvasti myllerrä. Olen kuitenkin usein ihan oikeastikin onnellinen ja tyytyväinen. Olen onnellinen kaikesta muusta elämässäni; lapsistani, miehestäni, ihanasta kodistani, työstäni, sukulaisistani ja ystävistäni. Ainoa mistä en ole täysin onnellinen, olen minä ja minun terveyteni ja ulkonäköni.

Olen kolmekymppinen ja teen unelmatyötäni. Rakastan sitä joka solullani. Minulla on maailman ihanimmat lapset, upea mies joka rakastaa minua. Ystävieni mielestä olen ihana, niinkuin hekin ovat minun mielestäni. Ainoa mikä on kaukana ihanasta tai edes välttävästä, on tämä kroppa. Kroppa, jossa on noin 60 kiloa ylipainoa, enemmänkin. Löysää ja löllyvää. Kroppa, joka saa minun hengästymään heti kun vähänkin joutuu nopeampaa kävelemään tai nousemaan useamman rappusen. Ja on muuten turha kuvitella, että tällä kropalla olisin terve enää kymmenen vuoden päästä...

Miksi on niin vaikeaa muuttaa tapojaan? Mikä siinä niin paljon pelottaa? Pakkohan siinä on jonkun pelottaa, muutenhan olisin kolkutellut normaalipainon rajoja jo vuosia sitten. Miksi valitsen jatkuvasti väärin, vaikka periaatteessa oikea valinta on ihan yhtä helppo ja yksinkertainen? Painonpudottaminenhan on periaatteessa hyvin, hyvin helppoa; syö vähemmän kuin kulutat! So simple! Mutta eihän lihavia ihmisiä olisikaan, jos se oikeasti olisi noin helppoa. Se siis tarkoittaa sitä, että siinä on jotain muutakin. Ja tuon minä tahdon löytää, minun on pakko!

Kuva 1

Kuva 2

Tyttö, sinä olet läski...

Kuva

Minulla ei ole mitään rajoituksia herkkujen suhteen. Ei niin yhtään mitään. Minä ostan ja ostan, syön ja syön, taas ostan ja ostan ja jälleen on syömistä. Enkä edes häpeile. Herkut, etenkin karkit ovat olleet niin pitkän aikaa osa minua, että en ole niistä päässyt irti. En vaikka olen yrittänyt.

Haluatteko esimerkin? Kävin eilen kaupassa. Ostin viikonloppuruuat, mukana mm. kaalta, rahkaa ja hedelmiä, ruisleipää. Sitten oli myös yksi pikkupussi karkkia, toinen isompi. Puolen litran limu, yksi suklaanappipötkö ja neljä pientä suklaapatukkaa. Näistä kaikki muut, paitsi isompi karkkipussi oli syöty jo kotimatkalla. Kotona ruokaa, sitäkin kunnon satsi ja illalla vielä loput mässyt. Eikä tehnyt tiukkaa. Ainoastaan itseinho iski yöllä kun hampaita pesin ja omaa kuvaani peilistä katselin...

Laitetaan vielä sama kaloreina...

Pikkupussi                                  n.    292 kcal

Iso pussi                                     n.  1080 kcal

suklaanappirulla                          n.    490 kcal

suklaapatukat 4 kpl                    n.    463  kcal

limu                                            n.       5  kcal

YHTEENSÄ                             n.   2659            

 Kuva

Minun kulutukseni tällä painolla on noin 2500 kaloria. Tuon verran kun syön, en liho, en laihdu. Jo pelkät päivän mässyt ylittivät tuon kalorimäärän. Siihen sitten normaalia isommat annokset ruokaa, välipaloja ynnä muuta yhtä mukavaa... Ja jos vielä kehtaisin kertoa, mitä ostin toissapäivänä....

Eipä tarvi ihmetellä, miksi blogini nimi on " Tyttö, sinä olet läski!"