Vuoden 2012 viimeiset mitat!

Jos tässä vielä kuitenkin laittaisi päättyvän vuoden kunniaksi mittoja kehiin. On sitten mitat joihin verrata tulevan vuoden tapahtumia :)

 

31.12.2012

Paino............................................................. 128,4 kg

Pituus............................................................ 168 cm

BMI..............................................................  45,49

Vyötärö......................................................... 136 cm

Lantio............................................................ 148 cm

Reisi..............................................................   73 cm

Käsivarsi.......................................................   36 cm

Rinnanympärys............................................. 136 cm

 

Ja näitä kun vertaa vuoden takaisiin mittoihin, niin on jotain tapahtunut. Tosin aika pientä, mutta kuitenkin :)

 

Painoa 2,3 kg vähemmän, BMI laskenut pikkuisen. Mitoista on pikkuisen lähtenyt kustakin. Tuo mittaaminen on tosin suht hankalaa, etenkin käsivarren ja reiden suhteen, kun en ihan tarkkaan muista mistä kohtaa olen niitä mittaillut. Tästä on siis hyvä jatkaa.

 

Aion asettaa itselleni taas niitä pieniä välitavoitteita, joiden kautta tähtään siihen isompaan tavoitteeseen. Tällä hetkellä isoin tavoite on kaksinumeroinen paino. Sen jälkeen mietitään uudestaan nämä asiat. Ensimmäinen pieni tavoite vielä odottaa saavuttamistaan eli se 125 kilon paino.

Katsaus tavoitteisiin...

Ihana kommentti anonyymiltä edelliseen postaukseen! Kiitos!!

 

En ole ajatellut tällä kertaa hävitä, vaikka välillä tekeekin mieli lyödä kaikki lekkeriksi. Olen nyt joulun ajan himmaillut ja painoa on pikkasen tullut lisää, mutta en nyt ala tuota stressata. Himmailen vielä pari päivää ja sitten alan pikkuhiljaa palata normaaliin. Seuraava punnituspäivä, virallinen sellainen on sitten viikon päästä maanantaina.

 

Olen nyt viettänyt lasten kanssa joululomaa ja ottanut ihan rennosti. Kelit ovat välillä olleet kurjat, joten olemme sitten ihan hyvällä omalla tunnolla pitäneet kunnon löhöpäiviä yökkäreissä ja katselleet leffoja ja pelailleet ja leikkineet uusilla leluilla.

 

Minulla on tuossa sivussa tavoitteita vuodelle 2012... Ei kovin montaa tavoitetta ja niidenkin kanssa suht heikosti on mennyt. Mutta tehdäänpä silti pieni katsaus niihin...

 

1. Terveempi kroppa, pienempi paino = No, onhan tuo paino hiukan pienempi, mutta tavoittelin vähän vielä pienempiä lukuja :)

• Enemmän vettä = Tämä on nyt loppuvuodesta täyttynyt, juon vettä päivässä sen 1½ - 2 litraa.
• Enemmän kasviksia ja hedelmiä = Totta, tämä on myös toteutunut. Otan lounaalla enemmän salaattia kuin aikaisemmin sekä pyrin vielä iltapalalla syömään jotain kasvista, vihannesta tai hedelmää kuten tomaatteja, mandariineja tai porkkanaa.
• Pienemmät annokset = Tässä on vielä tekeminen, liian usein tulee otettua santsiannoksia vain sen takia, että ruoka on hyvää. Ja muutenkin annoskokoon on hyvä kiinnittää huomiota ja lisätä vieläkin sen salaatin määrää lautasella.
• Vähemmän herkkuja. = Tämä on se hankalin minulle. Mutta olen minä tässäkin jonkin verran edistynyt. Aikaisemmin jo kirjoitin, että olin tajunnut syöväni karkkeja vain syömisen vuoksi, en sen takia että ne olisivat erityisen hyviä. Ja aioin panostaa vain hyvän ruuan syömiseen. Nyt jouluna on tullut enemmänkin syötyä herkkuja. On torttuja, pipareita, kakkuja, konvehteja... Onneksi kuitenkaan ei ihan määräämättömiä määriä ole noitakaan mennyt. Mutta sen verran kuitenkin, että paino on noussut.
• Kiva liikuntamuoto. = On vielä hakusessa... Uiminen on kivaa, mutta turhan kallista meillä päin. Koiran kanssa lenkkeily pitäisi saada säännölliseksi. Pitää varmaan tehdä sopimus, että lenkittäminen olisi minun hommia, vaikka isäntäkin tykkää käydä koiran kanssa ulkoilemassa. Kahvakuulaa olen kokeillut, mutta vielä en oikein ole päässyt jyvälle. Siitäkin pitäisi tehdä säännöllinen tapa.

2. Toiveena vauva... No, tämä nyt ei toteutunut. Minun kohdallani tämän toteutuminen vaatii ehdottomasti isompaa painonpudotusta, että saadaan kroppa toimimaan niinkuin pitää.

 

Luulenpa, että näiden tavoitteiden kanssa on hyvä jatkaa myös vuonna 2013 :) Lisäksi voisin laittaa ei painonpudotukseen liittyviä tavoitteta pari lisää. Joten lisätään listaan:

 

3. Tietokoneen käytön vähentäminen. Olen aivan liikaa tietokoneella, joten on hyvä sitä vähän vähentää. Kaikenmaailman turhat palstailut eri keskustelufoorumeilla voi hyvin jättää minimiin, samoin pelaamiset facebookissa. Myös telkkaria voisi vähentää ja ottaa lisäksi jotain muuta pientä harrastetta. Esimerkiksi se lenkki koiran kanssa tai kahvakuulatreeni tai kirjeiden kirjoittelu (kunhan ensin löydän kirjekaverin), kutominen tai virkkaaminen, ompeleminenkin...

 

4. Raha-asiat kuntoon. Eivät ne minulla niin pahalla tolalla ole, mutta parin nettiputiikin tilit voisi tyhjentää ja tästä lähtien jättää tilaamiset tileille pois ja maksaa ihan käteisellä tai laskulla. Mutta siis kerralla koko summa.

 

Semmoisia tavoitteita minulla. Mites teillä muilla? Teettekö perinteisiä lupauksia?

Eiiiii....

Plussausta taas :( Paino tänään 127,2 kg eli nousua 400 grammaa. Ja nyt pitänee jo huolestua. Ei sinällään siitä, että paino nousee vaan tästä välinpitämättömyydestä, mikä minulla taas on. Syön taas hyvin helposti sitä mitä sattuu ja kuinka paljon vaan ja milloin vaan... Ei hyvä, ei ollenkaan. Motivaatio on hukassa, joten jostain pitäisi löytää selkäranka jaksaa tämä vaihe ohitse kunnialla, niin ettei paino taas nouse.

 

Mutta aivan liian usein häviän kamppailun ruokaa ja herkkuja vastaan...

Plussaviikko...

Painopäivitystä tänään... Ensimmäinen plussaviikko nyt takana, mutta ei se mitään :)

 

Paino aamusella siis 126,8 kg

joten plussausta 500 grammaa.

Ei hirmu paha, joten no panic.

 

Tuossa tosiaan mietin aikaisempia yrityksiäni ja ne ovat tosiaan lopahtaneet täysin noin kuuden seitsemän "remonttiviikon" jälkeen. 10 kiloa olen painoa saanut alas ja sitten jostain syystä juuri noilla viikoilla into on hävinnyt, olen antanut periksi ja kilot on tullut innosta kiljuen takaisin. Nyt aion sinnitellä, jostain on nyt kaivettava se selkäranka, jos ei kerta motivaatio nyt riitä. Eteenpäin vaikka väkisin!

Kuinka reissulla kävi?

Ei ole mikään hyvä viikko takana. Paino seilaa ees taas 126,1 ja 126,8 kilon välillä. Normaalia elämistä siis, jos tarkoitus ei ole painon pudota. No, päätin, etten ota stressiä tuosta. Keskityn nyt siihen, etten palaa vanhoihin tapoihin, vaan yritän pysyä ruodussa. Painon putoamiselle viis just nyt. Takkuilee sen verran, että pitää pitää huoli, ettei ihan kokonaan repsahda tämä touhu...

 

Eilen tosiaan tuli sitten käytyä joululahjaostoksilla tuolla kaupungissa. Etukäteen vähän jännäsin, kuinka reissu menee, yleensä kun näillä reissuilla on ollut oikein mässäämisen juhlaa. Karkkia ja herkkua automatkoilla, perillä hampurilaista ja ranskalaista ja kunnon munkkikahveja yms. Nythän tein etukäteissuunnitelmia ja nyt on aika yhteenvedolle.

 

Menomatkalle pakkasin mukaan pullon vettä, omenan ja porkkana viipaleina. Hyvin riitti ja olokin oli pirteämpi perillä, toisin kun hillittömän sokeritankkauksen jälkeen. Perillä ajatus oli käydä salaatilla tai syödä Subwayssa. Pienen poikkeuksen tein ja söin kanapaninin yhdessä kahvilassa tuoremehulla ja lasillisella vettä. Ystävän luona piipahtaessa teen kanssa söin piparin ja pullasiivun. Kotimatka oli taas se etukäteen haastavin osuus, kun nimittäin kävin vielä Cittarissa lähtiessä. Siellä sitten joululahjanamusia valikoidessa päädyin ostamaan pienen kermatoffeen ja uutuuskarkkipussin. Lisäksi ostin maustettua vettä. En soimannut itseäni tuon karkkipussin johdosta, sillä yritän pitää elämäni sellaisena, ettei tarvitsisi itseään turhaan moittia. Eikä yksi painonpudotus tuohon karkkipussiin kaadu, toivottavasti.

 

Siinä ajaessa kävi niinkuin aina ennenkin, käsi kävi pussissa taukoamatta ja suorastaan hotkin niitä karkkeja. Jonkin verran olin karkkeja ehtinyt syödä, kun aloin ajatella, että maistuvatko nuo karkit oikeasti hyvältä? Keskityin syömiseen, makustelin ja pureskelin ja totesin, että tuosta pussista vain pari karkkia maistui oikeasti hyvältä. Muut maistuivat, no ihan ok:lta. Siinä vaiheessa kun tuon tajusin, pysäytyin auton levikkeelle ja lokkasin pussista nuo hyvät karkit. Loput heitin roskiin. Miksi syödä jotain epäterveellistä, joka ei edes oikeastaan ole niin hyvää? Söin ne paremmat karkit hyvillä mielin, niitä ei edes kovin paljoa ollu tuossa pussissa. Loppumatkasta söin pussillisen naposteluporkkanoita :)

 

Että on minussa ehkä jotain positiivista tapahtunut ajattelussani. Minun täytyy alkaa keskittyä syömiseen, ruuan makuun ja siihen miltä se syötävä suussa tuntuu. Ja yksinkertaisesti jättää syömättä varsinkin kaikki epäterveellinen, joka ei edes maistu hyvältä. Noissa karkeissa ja esim. sipseissähän minun kohdallani pätee se ns. koukuttuminen. Aina ne eivät edes välttämättä maistu niin hyvältä, mutta kun on syönyt jo jonkinverran, keho tahtoo lisää rasvaa/sokeria. Sitä ei syö siksi, että siitä nauttii vaan siksi, ettei "pysty" oikein lopettamaankaan.

 

Että näin :) Huomenna on taas punnituspäivä, tuskin 126 alittuu, ylittyy kyllä ehkäpä jopa "komeasti", mutta näillä mennään. Se ei kaada maata, uusia viikkoja ja päiviä on tulossa! Ei surra mennyttä, keskitytään tähän päivään ja vähän tulevaan!!

 

Valoisaa sunnuntaita, toista advettia ja tsemppiä alkavaan viikkoonne!!

 

Pst. Se kermatoffee oli ihanaa :)

Kriittiset viikot ja autosyöpöttely...

Tuossa kirjatessani uutta painolukemaa tuonne sivuun tajusin yhden asian. Kohta ollaan niillä hujakoilla, kun aikaisemmin on projekti joistain syystä tyssänyt. Siis ajallisesti. Olen aikaisemmin pudottanut painoa kymmenen kiloa noin kuudessa viikossa ja sitten totaalinen seis. Täyskäännös huonompaan ja paino taas nousee. Nytkin näyttää vähän huonommalta, ainakin lähteneiden grammojen suhteen, vajaa kilo kahdessa viikossa. Toivon kovasti, että pääsen nyt tästä noin kuuden viikon "kirouksesta" kunnialla läpi. Tsempatkaa minua!! :)

 

Lauantaina on muuten tiedossa yksi koetinkivi lisää... Nimittäin pitemmät automatkat. Minulla kun on ollut tapana mässytellä karkkia ja limua pitemmillä automatkoilla. Lauantaina lähden ostoksille isoon kaupunkiin, parin tunnin matkan päähän. Ja varmaan tulee taas se tunne, että jotain pitäisi saada suuhunsa napsia. Mutta minulla on suunnitelma: menomatkalle lohkon rasiaan omenaa ja viinirypäleitä, sekä tietty vettä pulloon. Tulomatkalle ostan ehkä naposteluporkkanoita tai kirsikkatomaatteja ja taas vettä. Ei namusia yhtään. Perillä käyn Jillianin ja Bobinkin suosittelemassa Subwayssa syömässä.

 

Onko teillä ollut tapana syödä hyväskää automatkoilla? Miten olette korvanneet herkut, oletteko jättäneet autosyöpöttelyn kokonaan pois vai löytäneet jonkun terveellisen naposteltavan?

Kuva

Painopäivitystä taas...

Painopäivityksen vuoro. Ei taaskaan mikään mainio tulos, mutta alaspäin kuitenkin :) Eilen kävin puntarilla, mutta en ehtinyt tänne sitä kirjaamaan. Muka oli niin kiirus. Kuitenkin...

 

Paino nyt 126,3 kg.

Pudotusta viikon takaa 0,4 kg.

 

125 kiloa on se eka tavoite. Hitaasti, hitaasti, mutta jospa pysyvästi.

Suututtaa!!

Ärsyttää, tympii, suututtaa... En ole pystynyt pitämään itseäni kurissa ja olen napsinut niitä suklaanamusia. Leivoimme vielä pipareita ja niitäkin tuli syötyä oikeasti turhan monta. Olen vihainen itselleni, kun en malttanut olla syömättä kuitenkaan. Toisaalta... Välillä pitää antaa itselleen armoa ja katsoa vain eteenpäin. Menneestä voi korkeintaan ottaa oppia. Huomenna on taas uusi päivä.

 

Silti harmittaa...

Synnytin viime yönä...

Synnytin viime yönä vauvan. Pikkuisen, rimppakinttuisen pojan. Hän oli hyvin virkeä ja valpas vauva. Pituutta 48 senttiä ja painoa 2983 grammaa. Kertakaikkiaan suloinen ilmestys!! Herätessäni oli hyvin tyhjä olo, kun sitä vauvaa ei ollutkaan. Se oli niin ihana ja todentuntuinen. Kaunis uni :)

 

Vauvankaipuuni on taas hyvin vahva, välillä se hiukan hellitti, mutta taas mennään. Minulla on tällä hetkellä suuri pelko siitä, että olen pilannut mahdollisuuteni tulla raskaaksi vielä. Että on jo myöhäistä. Ja vaikka saisinkin painoni putoamaan reilusti, en tule enää raskaaksi. Ensimmäisen raskauteni alla painoin 117 kiloa, laihduin kymmenen kiloa ja huomasin vihdoin, vuoden yrittämisen jälkeen olevani raskaana. Kuopusta kun aloin odottaa, painoin 119 kiloa, kuopus taas tärppäsi heti. Tosin esikoinen oli vasta noin puoli vuotias, liekö tuolla ollut osuutta asiaan. Nyt olemme  yrittäneet toista lasta kolmisen vuotta. Ajoittain on ollut ehkäisy käytössä, mutta pääsääntöisesti olemme menneet ilman ehkäisyjä tuon ajan. Toivon, että painonputoaminen auttaisi asiaa. Että tulisin raskaaksi ja saisimme vielä sen yhden, toivotun lapsen. Aika näyttää. Meillä on hyvä näinkin, saamme olla kiitollisia noista kahdesta ihanasta, mutta tilaa vielä olisi...

 

 

Tänään alkoi joulukuu :) Miten hienoa! Rakastan tätä aikaa! Rakastan joulua. On tosi ihana odotella jouluaattoa lähestyväksi, suunnitella joululeivonnaisia ja -ruokia, ostaa lahjoja, koristella ja kuunnella joululauluja. Joulukalenterin ensimmäinen luukkukin on tänään avattu. Lapsilla on sellaiset itsetäytettävät kalenterit, joihin ilmestyy aina jotain pientä hyvää; suklaata, rusinoita, tikkari, purkkaa... Nyt onkin ongelmana tuolla kaapissa odottavat suklaarasiat. Paketillinen Juliaa... Nam!! Nyt testataan meikäläisen itsekuri...

 

Juliat

Vauvakuva

 

Loppuun vielä vähän joulufiilistelyjä musiikin kanssa, jos vain onnistun tuon videon tänne linkittämään. Täydellistä!!

 

Uusia muutoksia!

Nyt ei tule mitään tästä hommasta taas! Taitaa siis olla seuraavan pienen muutoksen aika :) Tähän asti olen mennyt aika vapaasti syöden milloin nyt syönkin. Olen napostellut porkkanoita, tomaatteja yms. terveellisempiä vaihtoehtoja, mutta yhtäkaikki. Olen napostellut ja syönyt vain syömisen ilosta. Sekin täytyy nyt sitten loppua. Eli seuraava muutos lieneekin ruoka-ajat. Se pitäisi myös olla suhteellisen helppo toteuttaa, työpäivä rytmittää kivasti päivää ja viikonloppuna syön silloin kun lapsetkin syövät. Ei ole siis teoriassa vaikeaa, eri asia on sitten käytäntö. Mutta oikeasti tuo vain syömisen ilosta syöminen saa loppua. Parempi se toki on porkkana kuin pulla, mutta enivei, väärä ja huonompi tapa.

Ruoka-ajat tulevat sitten suurin piirtein näyttämään tältä arkena :

 

• ei aamupalaa, lasillinen vettä ja omega-3, foolihappoa ja vitamiineja.
• klo 11 - 12 lounas
• klo 14 kahvia ja vettä
• klo 17 päivällinen
• klo 20 iltapala.

Iltapalan jälkeen korkeintaan vettä enää :) Viikonlopun ero on siinä, että mahdollinen aamupala tulee lounaan aikoihin ja välipala tuonne klo 14 tienoille.

 

Eli taas muutos, joka monelle monelle on itsestään selvää, mutta meikäläiselle taas opeteltava asia. Katsotaan, tuleeko näin tolkkua tähän syömiseen...

 

Tuosta aamupalasta... Sanotaan, että se on tärkein ateria. Minä en vain pysty aamulla syömään mitään. Tekee pahaa, oksettaa suorastaan. Näin on ollut oikeastaan aina. Välillä olen syönyt aamiaista vähän väkipakolla, koska niin kuuluu tehdä. Sen jälkeen kun luin pätkäpaastosta, olen ihan hyvillä mielin jättänyt aamiaisen kokonaan väliin. Ei ole ollut nälkä ja vireystasokin on ollut samannlainen kuin aamupala-aikoina. Tämä tapa sopii minulle.

 

Ruokaympyrä-kuva

aamiais-kuva

 

 

Kiloja ja senttejä...

Okkei, punnitus oli taas aamusella vuorossa, eikä ihan niin huonosti mennyt kuin pelkäsin. Aamupaino siis 126,7 kg, joka tarkoittaa 0,4 kg pudotusta. Alaspäin :) Eka välitavoitehan minulla on tuo 125 kg, saa nähdä joko se parin viikon sisään on saavutettu.

 

Nyt kuitenkin tuntuu olevan yksi kriisivaihe tässä projektissani. Painon putoamisen hitaus ärsyttää, vaikka tiedän, että hitaasti hyvä tulee eikä tämän painon kerääminenkään yhdessä yössä tapahtunut. Yhtäkaikki, tympii. Helposti tulisi nyt otettua vanhaan malliin ja syötyä vähän (lue: paljon) enemmän kuin on tarpeen. Olenkin oikein urakalla jauhanut purkkaa, joka helpottaa tätä tällä hetkellä vallitsevaa syömisenhimoa. Sinnitellään!!

 

Eilen vietimme harvinaisen perhepäivän ja kävimme porukalla uimassa. Neljä altaanmittaa kävin muka uimassakin (hurjat 80 metriä ... :D ). Muuten sitten vain pulikoimme niin isoissa kuin pienissäkin altaissa. Huomasin taas, että minun on pakko hankkia uusi uikkari, tuo vanha ei oikein ole toimiva.

 

Uinnin jälkeen oli tottakai nälkä ja kävimme syömässä. Kuolasin kovasti lasten pizzoja ja hampurilaisia, molemmilta nipisitinkin pienen palan, mutta muutoin söin oikeastaan aika herkullisen salaatin kanalla, sinihomejuustolla ja sipulilla. Juomaksi otin soodaveden sen ainaisen limun sijaan. Vettäkin oli tarjolla, mutta halusin jotain vähän erilaista. Kiva reissu oli! Ja nälkäkin lähti :)

 

Tänä aamuna muuten pikaisesti mittasin vyötärön ja lantion. Harmittaa, kun ei ole enää tallessa edelliset mitat, mutta vyötärö oli nyt 135 cm, lantio 147. Täytyy ottaa säännölliseksi tuo mittanauhan kanssa pelaaminenkin. Että näin :) Kokonaispudotus on nyt huimat 5,3 kg eli 6,996 % alkupainosta :) Jos mennään tyyliin Suurin pudottaja.

 

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!!

Edit. Löysinkin tunnisteita käyttämällä mittoja tammikuulta tätä vuotta. Tuolloin paino oli 130,7 kg, lantio 151 cm ja vyötärö 141 cm. Siitä ainakin on senttejä lähtenyt :)

Vaikea viikko

Hankala viikko... Kalorilaskurin takia käyn puntarilla kahden tai kolmen päivän välein ja merkkaan painon kalorilaskuriin ja voin sanoa, ettei hyvältä näytä tämän viikon tulos. Kovasti on syötättänyt, ruokaa on tullut syötyä ihan liikaa parina päivänä, kuten tänään... Joku oli töihin ostanut dumle-karkkeja enkä voinut sitten vastustaa vaan niitä tuli napsittua ihan liikaa. 10 karkissakin taitaa olla kaloreita reilun 350... Että huhhui!! No, viikonloppu on vielä jäljellä, katsotaan kuin ämmän käy :)

Punnituspäivä

Jälleen painopäivitystä...

Tänä aamuna vaaka pysähtyi lukemaan

127,1 kg

eli pudotusta 1,4 kg.

Hyvä hyvä :)

 

 Eka etappi on pikkusen reilun parin kilsan takana.

Palkinto...

Sitten kun painoni on kaksinumeroinen, vaatekaappiini ilmestyy jotain tämmöistä :)

 

 IHANA!!!

 

 

Kuvan mekko ja muita ihanuuksia löytyy täältä...

 

Matkaa on, mutta tähtäin on viritetty :)

Pekoni-kananmunasalaatti

Harmittaa! Tein ylihyvää salaattia, enkä tajunnut ottaa edes kuvaa... Mutta ohjeen ajattelin teille jakaa, kannattaa kokeilla :)

 

Bongasin tämän salaatin Nigellan ohjelmasta joku aika sitten ja päätin, että tätä on pakko kokeilla. En tähän hätään löytänyt autenttista reseptiä, mutta eiköhän sekin jostain löydy, jos joku haluaa kokeilla ihan "virallista" ohjetta :) Kyseessä on siis

 

Pekoni-kananmunasalaatti tyyliin JoAnn

 

Pekonia

Keitettyjä kananmunia

(öljyä)

valkosipulia

jäävuorisalaattia

kurkkua

tomaatti

 

orangepippuria ja suolaa

 

Keitä kananmuna. Paista pekonit öljyssä, jossa mukana silputtu valkosipuli. Valuta enimmät rasvat pois. Revi lautaselle haluamasi määrä jäävuorisalaattia, pilko kurkkua ja lohko joukkoon tomaatti. Leikkele paistettu pekoni paloiksi salaatin sekaan. Lohko kananmuna tai kaksi mukaan. Minä latoin kolme viipaletta pekonia ja kaksi kananmunaa. Mausta makusi mukaan, minä ripsautin aavistuksen suolaa ja orangepippuria päälle.

 

Hyvä ja ruokaisa salaatti. Vähän erilainenkin :) Kaloreitahan tässä annoksessa on noin 500, joten aika tuhti salaatti. Mutta tosiaan hyvää ja hiukan erilaista, käy hyvin lounaasta. Pekonin ja munien määrää muuttamalla tästä saa vähäkalorisemmankin.

 

Alunperin minun oli muuten tarkoitus tehdä pekonin paistamisesta ylijääneestä öljystä kastike salaatille Nigellan tyyliin, mutta sekaan lorahti hiukan liikaa omenaviinietikkaa eikä kastike ollut tällöin kovin hyvää. Siksi öljy oli mukana ohjeessa, mutta jos ei käytä sitä kastikkeeseen, se on ihan turhaa. Tällöin valkosipulinkin voi jättää pois...

Pieniä muutoksia

Minulla on nyt oikeastaan aika hyvä fiilis :) Neljäs viikko menossa ja tosiaan, hyvältä tuntuu. Toivottavasti nyt olen tajunnut sen viisasten kiven painonpudottamiseen minun kohdallani. Eli mitä minä nyt sitten teen toisin?

 

No en mitään erityisen isoa. Muutaman pienen muutoksen, joiden avulla pyrin parempaan koko ajan.

• Kalorilaskuri. Liityin jälleen kalorilaskuriin. Käytin hetken aikaa Kiloklubia, mutta en tykännyt. Sivut tökki ja jotenkin sen käyttö oli hankalaa. Joten ostin aikaa Kalorilaskurista ja kirjaan sinne syömiseni ylös. En ole hirveän tarkka, en punnitse ruokiani, mutta arvioin suurin piirtein määrät. Tarkoitus on vain nähdä, että kalorit pysyvät aisoissa. Niin isosti vikaan en voi ruokien määrää arvioida, että ylittäisin kalorit jatkuvasti :) Siinä vaiheessa, jos paino ei enää putoa, niin alan tarkemmaksi. Nyt tämä saa olla suuntaa antava.
• Annoskoot. En enää mätä lautasta täyteen ruokaa vaan tosiaan arvoin annoksen koon. Perunaa yksi keskikokoinen, kastiketta n. 1½ - 2 dl (riippuen kastikkeesta). Laatikoita ja keittoja noin 2-3 dl. Riisiä, pastaa ja muusia noin 1½ - 2 dl. Kyytipojaksi salaattia. Ehkä viipale ruisleipää ja levitettä. Lasi rasvatonta maitoa ja vettä. Siinä se. En santsaa, syön mahdollisuuksien mukaan rauhallisesti, vältän hotkimista.
• Herkut. Näitä olen vähentänyt reilusti, mutta en ole ottanut itselleni edes karkkipäivää. Päätin, että jos tekee mieli karkkia, ostan karkkia, mutta en niin paljoa kuin aikaisemmin. Jos haluan pullaa, syön pullan, mutta yksi siivu on riitettävä. Syön hitaasti ja nautisellen, en ahmien niinkuin aikaisemmin.
• Vesi. Olen alkanut juoda hiukan enemmän vettä. Aamuisin juon mukillisen vettä. Aamupalaa minä en työpäivinä syö ollenkaan. Lounaalla juon aterian päälle lasillisen vettä, samoin päiväkahvilla. Muutenkin pyrin juomaan mukillisen tai kaksi vettä työpäivän aikana. Illaksi täytän puolen litran pullon vedellä ja tyhjennän sen illan aikana. Jo tästä määrästä tulee noin 1½ litraa vettä, riippuen mukien koosta.

Siinäpä nuo taitaa olla, nuo pienet muutokset. Hyvin yksinkertaisia, jotka normaalipainoisilla ovat ihan perusjuttuja, mutta minunlaisellani ihmisellä haastavia. Nyt päätin, etten tee ns. totaalimuutosta ja syö tosi terveellisesti. Päätin, että jos ei tee mieli kasviksia, en syö. Aikaisemmissa projekteissa puputin salaattia melkeinpä väkisin ja se alkoi tökkiä. Nyt voi olla, että joku päivä syön vain lounaalla salaattia reilun sata grammaa, mutta sitten se menee niin. Toki pyrin syömään paremmin ja oikein, mutta en ota siitä enää stressiä. Ei ns. pakkosyömistä.

 

Ekoilla viikoilla söin iltaisin paljon porkkanaa :) Niihin iski himo. Nyt olen muutaman päivän puputtanut innolla tomaatteja iltapalalla. Ja noista herkuista... Olen toki syönyt pullaa hiukan, karkkiakin, mutta itselleni olen ostanut vain yhden suklaapatukan tänä aikan. Aika hyvin sellaiselta, joka aikaisemmin osti kunnon mätöt kolmisen kertaa viikossa. Ei ole edes tehnyt mieli, vaikka karkkihyllyn ohi olen kävellyt.

 

Vielä kun sen liikunnan saa mukaan :) Vielä on yskää jäljellä sairasteluistani ja ponnistelut saavat aikaan mahtavan yskänpuuskan, joten lenkkeilyt ja uinnin ovat jääneet väliin. Mutta jospa ensi viikolla taas suuntaisi kylpylään ja kävisi vähän uimassa.

 

Tämmöisillä vinkeillä :) Herättikö mielipiteitä?

Mitä minä osaan, mistä minä pidän, missä minä olen hyvä?

Mistä minä pidän?

                                        Mitä minä osaan?

 

Näitä kysymyksiä olen pyöritellyt nyt viime aikoina mielessäni. Olen niin pitkään elänyt tilanteessa, ettei omille harrastuksille ole ollut aikaa. En oikeastaan harrasta nyt mitään, en osaakaan oikein enää mitään, ainakaan kovin hyvin. Mulla ei ole oikein haaveitakaan enkä oikein kunnolla edes tiedä, mistä minä pidän. Olen elänyt jo sen verran kauan äitinä ja vaimona, että olen unohtanut JoAnnin ja naisen minussa.

 

Mitä minä osaan? Tällä hetkellä minusta tuntuu, että osaan vain työni. Ja siinäkin tietenkin voi aina kehittyä, mutta työssäni tunnen olevani varma, suurimman osan ajasta aikakin :) Vaimona minun pitää skarpata ja äitinä koen myös monia turhautumisen ja epäonnistumisen hetkiä niiden hyvien, ihanien hetkien lisäksi.

 

Missä minä sitten olen ollut hyvä? Lentopallosta tykkäsin nuorempana paljonkin. Minun passarin taitojani kehuttiin. Olin hyvä myös pesäpallossa kouluaikoina. Opiskellessani ammattia äidinkielen opettajani kannusti minua kirjoittamaan. Kun tehtävänä oli kirjoittaa satu, hän sanoi tuotokseni luettuaan, että voisin kokeilla lähettää satujani kustantajalle. Olenkin haaveillut omasta kirjasta, mutta sekin haave on näköjään unohtunut ajan myötä.

 

Kirjoitin jossain vaiheessa myös paljon runoja, nekin olivat ihan hyviä, mutta runoileminenkin on jäänyt. Joskus 16-vuotiaana lähetin runojani kustantajalle, vastaukseksi sain kohteliaan ei kiitoksen :)

 

Mistä sitten pidän? Pidän virkkaamisesta ja kutomisesta. Ompelemisestakin. Tykkään kokeilla erilaisia reseptejä, etenkin leivonnanpuolella. Rakastan hameita ja korkkareita, en vain osaa enää kävellä korkkareilla. Lempivärini on vihreä, turkoosi ja pinkki. Rakastan My Little Ponyja, niitä vanhoja, ensimmäisiä, joita minullakin oli pienenä isot läjät. Keräilen niitä nytkin tyttärelleni, vaikka hän ei niistä hirveästi perusta :D Tykkään teestä, etenkin mansikkateestä ja kuumasta kaakaosta. Tuoreet mansikat ja mustaviinimarjat ovat herkkua. Lempiruokaani on makaroni, tarkoittaa siis makaronia ja jauhelihaa sotkettuna keskenään. Rakastan lukemista, voin uppoutua kirjan pariin ja unohtaa maailman. Rakastan hiuskukkia ja -höyheniä sekä riippuvia korviksia. Suklaa.......

 

Löysinhän minä kuitenkin paljon pitämisen aiheita, vaikka tuntui etten yhtään tiedä mistä pidän. Nyt haluaisinkin löytää liikunnan puolelta lajin, josta pitäisin... Siinäpä haaste :) Haaveita minun myös pitää miettiä, ei ihminen saa lakata haaveilemasta. Vauvahaaveet ei yksinään riitä. Ehkä rupean tavoittelemaan tuota kirjahaavetani... :)

 

Ehkä minä kuitenkin olen hyvä jossain ja osaankin jotain :)

Ponikuva
Höyhenkuva
Minna Parikat

Painopäivitys :)

...Punnituspäivä...

 

.... 128,5 kg...

 

...Pudotusta siis 1,3 kg...

 

Jee :D

Muoks...En näköjään olekaan muistanut viikontakaista punnitusta merkata. Muistaakseni se kuitenkin oli sama kuin edellisellä viikolla... Hämmentävää :)

 

 

Vesi vanhin voitehista, mutta mitä ravintolisiä kannattaisi syödä...?

Tänään iski päänsärky, hieman migreeniin viittaava, kun lisänä oli paha olo. Lääkkeetkään eivät tuntuneet auttavan... Sitten tajusin jotain, en ole tänään juonut läheskään niin paljon vettä kuin aikaisemmin kolmen viimeisen viikon aikana. Joten voisiko tuo päänsärky johtua tuosta? Kroppa vaatii vettä, sillä veden juominen helpotti. Tai sitten minulla oli vain päänsärkyä :)                    Vesilasikuva

 

 

 

Sitten kysymys vitamiineista yms. lisistä. Minä kun en syö tällä hetkellä mitään vitamiinilisiä, en foolihappoja yms. ravintolisiä, niin mitä minun kannattaisi kuitenkin syödä? D-vitamiini on tarkoitus aloittaa taas, pitää vain muistaa piipahtaa apteekissa. Mutta mitä muuta?

Vitamiinikuva

Punnituspäivän muutos ja muuta mutinata...

Eilen oli taas punnituspäivä, tosin ajattelin palata entiseen ja ottaa punnituspäiväksi maanantain. Kävin kuitenkin lauantainakin vaa'alla enkä nyt saanut yllättyä iloisesti. Paino oli sama kuin viikko sitten. No, takana olikin hiukkasen heikompi viikko sairasteluineen. Otan nyt kuitenkin huomenna aamulla punnituksen ja merkkaan sen ylös. Näin punnituspäiväkseni tulee taas tuttu ja turvallinen maanantai.

Yksi asia on yllättänyt minut, enkä tiedä oikein, miten siihen pitäisi suhtautua. Herkkujen vähyys on tuo yllättävä seikka. Olen syönyt toki keksiä tai pullaa joskus harvoin, mutta mielitekoja ei ole tullut, mikä on todella yllättävä ja hämmentävä seikka. Miksi nyt on ollut niin helppoa pysyä irti herkuista? Edes pakkasessa oleva jäätelö ei houkuttele minua. Nyt sitten pelkään, että jossain vaiheessa iskee hirveä makeanhimo, jolla ei ole mitään rajaa...

Jossain telkkariohjelmassa joku asiantuntija sanoi, että napostelun tarve on merkki siitä, että sinulla on jano. Joten jos tekee mieli laittaa suuhunsa jotain, juo vettä. Hyvä neuvo minulle. Siskoni vain nauroi, että hänelle tulisi tuolla ohjeella vesimyrkytys :) Mutta minä aion kokeilla.

Huomenna siis punnitaan taas ja laitetaan kilot ylös. Harmittaa muuten se, ettei ole päässyt liikkumaan. Vieläkin on sen verran yskää, ettei oikein voi edes harkita tekevänsä mitään, mikä hengästyttää edes vähäsen. Yskänpuuska ja ahdistuminen on taattu. Mutta parempaan päin on menty. Tulehdusarvot kävin mittauttamassa, vaikka töihin taas meninkin. Hieman oli koholla (22), mutta ei niin  paljoa, että lääkäriä olisi tarvittu.

Seuraava homma tänään minulla on syksyvaatteiden pakkaaminen talviteloille. Tuo vaatemäärä eteisessä on valtava, kun siellä on kahden tenavan ja kahden aikuisen syys- ja talvikamppeet. Toki ensin pitää syksyvaatteet pestä, mutta ainakin saan ne eteisestä pois ja eteiseen mahtuu liikkumaankin. Ja jos vielä iltasella ulkoiluttaisi vähän imuria :)

Hän vain on...

Vieläkin ollaan sairasvuoteen omana. Tosin vähän jo helpottaa, joten ehkäpä huomenna töihin :)

 

Katselin tässä eilen tallennukselta Nelosen Hurja painonpudotus-ohjelmaa. Kyseessä olikin juuri linkin jakso, jossa 160 kiloa painava neitonen taistelee omia kilojaan vastaan. Hän sanoi siellä jossain kohdassa lauseen, joka kolahti... En muista tarkkaan miten tuo lause meni ja mitä muuta siinä samassa yhteydessa sanoi, mutta yksi osa jäi soimaan minun päähäni. Tuo lausahdus oli "hän vain on"...

 

Tuo lausahdus... Kuulostaa niin pelottavan tutulta! Minäkin vain olen. Rakastan lapsiani ja miestäni, heidän kanssaan oleminen on mielekästä ja ihanaa, mutta muuten minä vain olen. Minä en kunnioita itseäni pätkääkään, en ole missään oikeastaan hyvä, keskinkertainen vain. En rakasta itseäni juuri lainkaan. Minä en ole itseäni varten ollenkaan, elän perhettäni varten. Olen unohtanut minut. Olen äiti ja vaimo, en minä tai nainen.

 

 

 

Ja syy miksi en elä itseäni varten, on ylipaino. Se on niin rajoittava tekijä monen asian suhteen. Se nolottaa ja hävettää. Moni asia jää kokeilematta ylipainon takia. En liiku juuri missään, koska mietin liikaa sitä miltä näytän ja se taas vaikuttaa olemukseeni ja omaan olooni. Minun on oikeasti alettava etsiä itseäni, uskallettava elää.

 

Minun elämäni on hyvää, mutta se voisi olla niin paljon parempaakin!

Sairastuvalta huomenta!

Keuhkoja yskitään pihalle, lämpö nostattelee itseään, joten päädyin kotihoitoon työpäivän sijaan. Ei parane mennä tartuttelemaan muita eikä työnteko muutenkaan olisi ollut edes puolitehoista. Tämä päivä himmaillaan, otetaan droppia ja levätään, niin jospa huomenna pääsee taas sorvin ääreen :)

 

Se mistä minun piti tulla kirjoittamaan, oli tämä artikkeli, jonka bongasin aamusella...

 

Mitä kaemmin on ylipainoinen, sitä vaikeampi on laihtua

 

Pikaisesti referoituna lyhyessä artikkelissa puhuttiin hiirillä tehdystä tutkimuksesta, jossa ajoitus voi olla merkittävä asia painonpudotuksen kannalta.Tuloksista selvisi, että mitä aikaisemmin ylipaino alkaa ja mitä kauemmin se kestää, sitä vaikeampaa siitä on päästä eroon. Keho tottuu painoon, jossa se on ja laihtumisen jälkeen yrittää palauttaa keholle tuttua painoa. Tai sitten laihtuminen ylipäätänsä on vaikeaa juurikin sen takia, että keho pyrkii pitämään sille normaalin tilanteen yllä.

 

Tämä sai minut pohtimaan omaa osaani. Minä olen ollut ylipainoinen melkeinpä vauvasta asti. Olen huvittanut kanssaihmisiäni aina välillä kertomalla neuvolakortistani, jossa lukee noin kuuden kuukauden kohdalla "liian lihava" ja seuraavalla kerralla kahden kuukauden päästä oli merkinta "hoikistunut". Leikki sikseen, sillä oikeasti oma ylipainoni kertyminen on alkanut jo ihan varhaisilla vuosilla. Varmaan alle kouluikäisenä jo, tosin ei vielä hurjasti, mutta vuosi vuodelta painoa tuli lisää liikaa, joten tässä ollaan. Seitsemännellä luokalla painoin noin 70 kiloa, sitten kiloja kertyi muutamassa vuodessa 10 per vuosi ja nyt tosiaan huidellaan 130 kilon kieppeillä. Kuusi vuotta sitten painoin vielä "vain" 107 kiloa. Eli kuudessa vuodessa on tullut lisää noin 25 kiloa.

 

Kuva

 

 

Joten pieniä pelonsekaisia ajatuksia tuo artikkeli minussa herättää. Toisaalta, kilot ovat lähteneet minulta yleensä helposti, ainakin alussa. Pidemmästä painonpudotuksestahan minulla ei ole kokemusta. Mutta pitää muistaa, että painon pudottaminen ja siinä pysyminen ei ole mahdotonta. Se vain voi olla vaikeampaa tai sitten ei. Positiivisin mielin eteenpäin siis mennään.

 

Mieleeni kyllä juolahti juttua lukiessa, että näinköhän sitä tuosta saa uuden tekosyyn olla yrittämättä pudottaa painoa. Selitetään vain, että" johan se on tutkittukin, että kauan ylipainoisena olleilla on tosi vaikeaa painonpudotus ja minä olen ollut lapsesta asti lihava"... Ainakin itse voisin näin tehdä jos huono hetki tulee... Tekosyitä on aina niin helppo löytää...

Painopäivitys

Pitkästä aikaa kunnon painopäivitys :)

 

Viikko sitten paino oli tosiaan 132 kiloa, tänään 129,8 kg, joten alaspäin on menty 2,2 kiloa. Ihan hyvin :) Viikolla syödyt kalorit ovat pysyneet 1400 - 1900 kalorin välillä, joten vajetta on joka kerta jäänyt. Kiloklubissa näyttää, että saisin syödä 2400 kaloria. Vähän on vielä parantamista annoskokojen kanssa sekä proteiinia pitäisi mennä enemmän, muutoin aika hyvin on pallukat päässeet vihertämään. Vettä voisi vielä myös hiukan lisätä, mutta eihän Roomaakaan päivässä rakennettu.

 

Viikon aikana olen syönyt hiukan karkkia ja keksiäkin. Mutta määrät ovat olleet aika pieniä. Ei ole ihme kyllä edes tehnyt mieli karkkia. Näin :)

Pitkästä aikaa :)

Hei vaan taas... Pitempi blogitauko, toisin sanoen, bloggausinnostuksen lopahtaminen, on pitänyt minut poissa. Joku jo kaipailikin, mikä on kieltämättä aika mukavaa :) Yritän nyt palata ahkerampaan tahtiin.

 

Mitähän sitä tässä nyt sitten kertois... No ainakin sen, että paino oli lauantai-aamuna 132 kiloa. Hui! Sunnuntaina päätin liittyä kiloklubiin, tein tunnukset ja nyt on kolme päivää merkkailtu syömisiä. Pienen heräämisenkin koin tässä eilettäin... Olen nyt päättänyt ottaa liikunnan ainakin jollain tavalla osaksi elämääni. Käyn lenkillä, alkuun noin puolen tunnin kävelyllä kolmisen kertaa viikossa. Kerran viikossa käyn uimassa ja tänään olikin uintipäivä. Parikymmentä minuuttia jaksoin varsinaisesti uida (allasta päästä päähän), reilun puoli tuntia sitten vain pulikoin, lilluttelin altaassa ja leikin hyljettä :D Sen jälkeen söin kanasalaatin ja join vettä ja suuntasin kotiin. Ensi viikolla sitten uudelleen, jos ei mitään esteitä tule.

 

Talvenkin se meille tekaisi tässä ihan yhtäkkiä. Maa on jopa aavistuksen valkoinen ja pakkasen puolella ollaan oltu monta päivää. Eikä muuten jouluunkaan ole enää kuin kaksi kuukautta :D Ihanaa!!

 

Eipä minulle siis kummempia. Käytänpä taas tilaisuutta hyväkseni ja pyydän teiltä ehdotuksia. Haluatteko kysyä jotain, kuulla mielipiteeni jostain, tietää jotain? Kysykää, ehdotelkaa postausaiheita. Kaikki ehdotukset ovat tervetulleita!!

Arki!

Ei se ruokavalion itse suunnitteleminen ole kovinkaan helppoa, kun pitää tehdä siitä tarpeeksi vaihteleva ja ottaa huomioon tämänhetkinen elämäntilanne :) Mutta pikkuhiljaa...

Maanantaina alkoi taas arki ja työt. Maanantaina kävin myös aamulla puntarilla. Tosin jouduin lainaamaan mamman puntaria, kun omasta kolautin rikki yhden "jalan". Puntari keikkuu eikä näytä näin ollen lähellekään oikeaa tulosta. Pitänee siis hankkia uusi puntari. No, puntarilla käynti näytti sitten 129,1 kiloa. Töiden aloitus on helpottanut järkevää syömistäkin. Ei tule puputettua jatkuvasti jotain (ellei kahvipöytään joku tuo jotain) ja lounaallakin on helpompi miettiä annoksia. Työpaikalla on pääsääntöisesti hyvät salaatit, joten lämpimän ruuan määrää voi vähentää. Herkkuja olen aika hyvin onnistunut välttelemään. Nyt on hyvä mieli :)

Hei muuten, osaiskos joku vinkata hyvää kahvakuulatreenivideota netin syövereistä? Tai nettikaupoista? Ja jos vielä suomenkielinen löytyisi?

Ikävä...

En tiedä pitäsikö itkeä vai nauraa :) Näin eilen pitkästä aikaa kahta tuttavaa, eri aikaan kylläkin. Ensimmäinen tuttava katseli minua ja kysyi, odotanko vauvaa. Toinen taas katseli minua ja kyseli, olenko kutistunut? Olisinpa voinut sanoa molemmille kyllä...

Huomenna tulee olemaan raskas päivä! Raskain sitten pitkiin aikoihin. Huomenna vietetään minulle niin rakkaan ihmisen hautajaisia. Ikävä on valtava!

Kuva täältä

Lomaa...

Bloggeri on taas muuttunut kovasti. Yritin taistella uuden taustan kanssa ja saada siitä mieluisan, vaikeaa oli eikä vieläkään oikein niin hyvä ole, kuin tahtoisin, mutta parempaan mennään :)

Meidän koiravauva on kasvanut kovasti. Vielähän pennun kanssa ei varsinaisia kävelylenkkejä tehdä, harjoitellaan vasta toimimaan hihnassa oikein, joten lenkit koiran kanssa ovat olleet vähissä. Hihnaan opettelu tuntuu olevan vaikeaa tuolla meidän haukulla, vaihtoehtoja on kaksi: vetäminen tai istuminen :) Heti kun pentu vetää, pysähdyn ja hetken päästä koira istuu. Astun askeleen ja taas vedetään. Pysähdyn ja koira istuu jonkun ajan päästä. No, harjoitellaan kovasti.

Paino heiluu edelleen samoissa lukemissa. Olen tässä tullut siihen tulokseen, että parhaiten pääsen alkuun noudattamalla ihan jotain kirjallista ohjetta: syö tätä tämän verran ja tuota tämän verran aamiaisella, lounaalla tätä ja tätä ja tätä tämän verran ja niin ees päin. Nyt pitäisi saada sitten laadittua ohjeet, joita noudattaa. Tai sitten löydettävä valmiit...

Kesätyöt ovat ohi, oli tosi kivaa ja erilaista. Kolmisen viikkoa on vielä lomaa, jonka jälkeen alkaa taas arkinen aherrus. Loman osalta olisi tiedossa vielä pientä reissua sekä ostosretkeä esikoisen kanssa. Mennään kaupunkiin ostamaan koulutarvikkeita meidän eskarille :)

Jos jollain on hyviä vinkkejä tuon "dieetin" osalta, jakoon vain. Painonvartijoilla oli jossain vaiheessa joku tehostartti, joka olisi aika hyvä, mutta nuo ohjeet olen hukannut jonnekin... Harmi. Siinä oli vaihtoehdot ja määrät joka ruuualle. Kuuden viikon ohjelma ja joka viikolla syötävien ruokien lukumäärä kasvoi, ei annoskoko.

Vauva tuli taloon!

Taas on vierähtänyt piiitkä tovi edellisestä päivityksestä. Mutta eipä tässä viime aikoja lukuunottamatta ole oikein mitään kerrottavaa ollutkaan. Paino sahaa +/- 131 kg, joten ei muutoksia. Viikko sitten kuitenkin jotain tapahtui meidän elämässämme. Meille tuli nimittäin vauva! Ei ihmisvauvaa, vaan koiravauva. Nyt olemme sitten opetelleet koiraperheen arkea ja eläneet aikalailla koiran "rytmin" mukaan eli aamulla aikaisin ensimmäiselle pissalle ja siitä se päivä sitten lähtee käyntiin. Yllättävän hyvin on murusemme kotiutuminen sujunut, ikäväitkua ei ole tullut lainkaan. Ensimmäinen yö meni meillä aikuisilla levottomasti, lähinnä sen takia, että piti varmistella sitä, missä koiruli on. Ensimmäisen päivän jälkeen pissavahingot ovat olleet hyvin hyvin satunnaisia. Tuo pikkukoiramme on hyvin reipas emäntä. Ja vaikka vielä puhun pienestä koirasta, eti tuo kauaa kovin pieni ole. Kasvanee noin 55 - 60 senttiin :) Rodultaan kun on itäsiperianlaika. Hänestä on tarkoitus tulla miehelle metsästyskoira ja myös perhekoira tottakai. Ja ainakin perhekoiraosuus näyttää hyvältä :)

Ja sekin hyvä puoli tässä on, että nyt tällä isolla emännälle on lenkittäjä. Pakko käydä lenkillä koiran kanssa, joten liikkumista tulee automaattisesti. Se ei mene koskaan hukkaan!!

T'ämmöisiä :) Viikon päästä loppuu työt ja kesätyö alkaa. Ihan uusi työ, joten pikkusen jännittää. Nelisen viikkoa teen tuota hommaa ja sitten lomaillaan tuonne melkein elokuun puoleen väliin.

Ja laitetaan tähän loppuun vielä, että jos jollakulla on hyvä postausidea niin tänne tulemaan vain! Tai kysymyksiä, niin anti tulla vaan! Pieni veto-oikeus minulla on kysymysten suhteen eli asiallisuus rulettaa :)

Popsi popsi porkkanaa...

Iik, bloggeri on vähän muuttunut :) Saa nähä osaako tätä edes käyttää.

Kyselin tuossa joku aika sitten neuvoja vihannesten ja kasvisten syöntiin. Kivasti tulikin kommentteja, joten ajattelin, että kokoan ne kaikki vielä tähän erikseen :) Kiitos muuten kommenteista!

• Maustaminen. Salaatin voi maustaa haluamallaan tavalla. Onko se sitten öljyä, pippuria, suolaa, yrttejä... Kokeilin muuten orangepepperiä, se oli hyvää salaatissa öljyn kanssa :)
• Pähkinät ja siemenet. Minä rakastan cashewpähkinöitä, samoin auringonkukansiemet ovat hyviä!
• Pakastealtaan aarteet. Wokit, uunijuurekset, pakastevihannekset... Yksi hyvä kombo on uusijuurekset haudutuskattilaan, kermaa, mausteita ja hiukan tuorejuustoa. Kunnon haudutus, NAM!!!
• Sosekeitot, täytetyt paprikat/kesäkurpitsat, kasvispihvit... Kasvisruokaa tulee tehtyä ihan luvattoman harvoin!!
• dippikasvikset, porkkanatikut, kurkkuraaste...

Hyviä ideoita, joita osaa on tullut testattuakin. Ja nyt ne on kirjattu ylös, jotta löytyisivät helpommin.  Lisääkin vinkkejä otetaan vastaan :)

Miksi JoAnn syö? Ja Jeppe juo?

Tässä yhtenä päivänä minulla oli aikaa ajatella (hui, vaarallista) ja kirjoittelin käsin tällaisen pienen tekstinpätkän. Toivon, että tämä ymmärretään oikein eikä kukaan pahoita mieltään syystä tai toisestakaan...

Miksi Jeppe juo? Ja miksi JoAnn syö? No syödähän pitää, jotta pysyy jonninlaisessa kunnossa. Syömättä toki voi jonkin aikaa elää, mutta aika heikkoa se taitaa olla jossain vaiheessa. Meinaan se elämä. Täysipainoiseen elämään kun ihminen tarvitsee ruokaa, siitä saatavia proteiineja, vitamiineja, hivenaineita ja muita tärkeyksiä. Mutta mitäs sitten kun ruokaa alkaa mennä liikaa? Kun ruoka hallitsee elämää?

Jeppe juo. Jeppe juo paljon, joka päivä. Alkoholi hallitsee ja ihminen vikisee. Elämä on pelkkää pulloa, humalaa, krapulaa, tuntemattomien säälin ja inhon sekaisia katseita ja taas pulloa. Mutta jos Jeppe saakin otteen alkoholista? Päättää heittää sen elämästään ja raitistuu. Karrikoiden sanottuna, Jeppe ei tarvitse viinaa elääkseen, hän pysyy hengissä ilman alkoholia. Tosin se, miltä se alkoton elämä varsinkin alkuun tuntuu, sitä en tiedä. Jeppe jos päättää lopettaa viinan juomisen, hän lopettaa sen kokonaan. Lihava ei vain voi lopettaa syömistä. Ruokaa kuitenkin tarvitaan ihan elämiseen. Herkut ovat vain yksi osa minun ongelmaani. Herkut voi kyllä lopettaa kokonaan, en tarvitse hengissä pysymiseen karkkia, sukltaata tai jäätelöä. Mutta kun myös ruoka on osa tätä ongelmaa. Isot annokset ja huonot valinnat.

Jepellä on kiusaus tarttua pulloon, ei siitä varmaan koskaan enää eroon pääse. Jepellä on vain se onni, että hänen ei tarvitse ostaa alkoholia kotiinsa. Lihavan on ostettava ruokaa, kiusaus syödä on koko ajan läsnä ja se on mahdollista. Ei tarvita kuin muutama askel jääkaapille...

Voi olla väärin vertailla lihavaa ja alkoholistia. Varsinkin kun tekstistä voi saada kuvan, että lihavilla on vaikeampaa. Nyt tässä vaiheessa täytyy myöntää, että alkoholistin elämä, etenkään raitistumisen jälkeen, ei ole tuttua. En tiedä, millaisia piruja heidän olallaan kuiskii, mutta kuvittelisin, että koti on helpompi järjestää turvalliseksi kuin se viina ei ole elämisen ehto. Minä voin "parhaimpina" päivinä syödä pari kunnon annosta rukaa, muutaman leivän, hedelmää ja salaattia samalla ruualla. Iltapalaksi voi mennä hedelmää, muutama leipä, jogurttia... Harva rukakaan on kuitenkaan sellaista että sitä voi määräämättömästi syödä. Jos antaa itselleen periksi ja vastaa ruuan kutsuun, lankemainen kotioloissa on helppoa.

Jos nyt unohdetaan alkoholi(smi) ja toivotetaan Jepelle menestystä ja voimia elämässään  ja keskitytään lihaviin. Miksi ruoka on aika tärkeä osa hauskaa illanviettoa tai yhdessä oloa? Miksi vieraiden tullessa laitetaan pöytä notkolleen herkkuja? Pullat, kakut ja keksit, suklaata ja naposteltavaa? "Ota nyt lisää" on hyvinkin tuttu lause. "Kyllä kiitos tämä riittää", yritän. "Ei kun otat nyt vain!" Ja taas mentiin. En pysty vastustamaan vaan otan toisen pullan, kolmannenenkin. Näin menee etenkin vanhempien ihmisten luona kyläillessä. Mitä terveellistä voisi laittaa tarjolle kahvin kanssa? Vai tuleekohan siitä sitten olo, että "ahaa, tuon mielestä minä olen lihava enkä ansaitse herkkuja!!"

Hauska tyttöjen ilta. Tarjolla omenapiirakkaa, kanasalaattia, patonkia, sipsejä, dippikasviksia, namuja... Aloitellaan iltaa hyvän ruuan merkeissä seurustellen. Mutta eihän tuo tarjoilu mitenkään pahalta kuulosta, salaattiakin! Mutta kuinka monelle on tuttu lause: "Pakko ottaa vielä vähän lisää, vaikka olen ihan täynnä! Se oli NIIIIIN hyvää!!!" Ei tämäkään paha asia ole, jos olisin normaalipainoinen ja yleensä söisin tavallisesti/hyvin. Lihavalla taas tässäkin överistä voi tulla tosi överi.

No, tämä postaus oli nyt tämmöistä jorinaa. Jokaiseen mainitsemaani asiaan voin itse vaikuttaa! Jokaisessa kohdassa pystyisin valitsemaan oikein. Kukaan ei pakota minua syömään niinkuin syön. Kirjoittelinpahan ylös näitä asioita jotka itse koen haasteelliksi. Tuskaillessani syömisen kanssa nämä eivät helpommaksi sitä tee. Ja Jeppe, ei Jeppe sen helpommalla pääse. Juhlimiseen kun tuppaa kuulumaan myös se viina...

Kasviksia ja vihannesia?

Kuva

Juuh, onpahan taas kulunut aikaa päivityksestä. Lukijoita on silti tullut pari lisää, mikä on todella mukavaa :) Tervetuloa! Tässä on nyt menty vähän miten sattuu, paino pyörii 130 - 133 tienoilla tasaisesti. Tänään oli 130,9. Ruokahalu on ollut hiukan kateissa, pääsiäinen kun meni ensin kuumeessa, sitten vatsataudissa. Ruoka ei ole maistunut samaan malliin. Elämä kuitenkin menee ihan mallillaan muutoin. Vauvakuume vain kasvaa ja yritän nyt siitä saada itselleni sen parhaan motivaattorin. Jossain vaiheessa ikä tulee vastaan eikä tässä painossa mitään ihmeitä tapahdu (eli ei raskautta), joten painoa olisi saatava alas. Juu, taas näitä puheita, tiedetään!! ;)

Mutta oli mulla jotain ihan oikeaakin asiaa eikä vaan liirumlaarumia :) Ajattelin nyt valjastaa apuun teitä blogini seuraajia ja kaipailen vinkkejä! Kasvisten syönti on yksi akilleen kantapää. Parhaat vinkit tästä nyt yleiseen jakoon, hopi hopi! Miten saatte syötyä kasviksia tarpeeksi? Millaisia salaatteja? Tai lisukkeita? Nyt kaivetaan esille ne parhaat reseptit ja yleiseen jakoon hops! Minä olen aika mielikuvitukseton ja syön paljon perussalaattia, jossa on paprikaa, kurkkua, tomaattia, jäävuorisalaattia, omenaa, ananasta ja joskus salaattijuustoa tai raejuustoa. Maistuu jo puulta! Joten apujaa!!

Ensimmäinen tunnustus

Jee, sain ihkaensimmäisen tunnustuksen :) Minulle uusi tuttavuus, (mutta ei kauaa uusi),

Lyijypallo, antoi tällaisen!! Kiitos, kiitos, kiitos :)

Liebster tarkoittaa "rakkain" tai "rakastettu", mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia. Liebster palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille joilla on alle 200 seuraajaa.

Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.
2. Valitse viisi suosikki blogiasi (joilla siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikki blogilleen!

 

Ja nyt sitten pitäisi päättää, kenelle minä jaan tunnustukset. Seuraan monia blogeja, kaikissa on sitä jotain, mutta tämä tunnustus lähtee seuraaville:

 

Niin sanottu elämäni

Rouva M.

Ninnika

Chef shoppaa

Fine piece of mind

 

Jakakaahan eteenpäin :)

 

Vastauksia kommenteihin :)

Edellinen postaukseni sai paljon mielenkiintoisia kommentteja. Sammakkotytöllä oli mielenkiintoisia ajatuksia lihavuuden henkisistä syistä. Minä olen aina ollut lihava ja se on turvallista, tiedän millaista on olla lihava, mutta en tiedä, miltä tuntuu olla normaali. Ja niinkuin yleensäkin, kaikki tuntematon tuppaa pelottamaan meitä ihmisiä.

Anonyymi ei turhia kursaillut, älä huoli, en loukkaantunut viestistäsi vaikka se alussa vähän kirpaisikin. Olet oikeassa monessa asiassa, ei tämä kroppaa kauaa kestä tätä rasitusta. Tämän hetkinen elämäntilanne on aikalailla vastaan ravitsemusterapeuttia tai kuntovalmentajaa. Nämä kun löytyvät tuolta melkein kahdensadan kilometrin päästä. Mutta katsotaan mitä voin asialle tehdä...

Tuosta "itse läskini kannan" olen vähän sitä mieltä, että kyllä lapseni ja mieheni kantaa osan näistä läskeistä. Tämä paino rajoittaa jo elämää, en jaksa juosta paljoa, en ole kovinkaan notkea ja niin ees päin. Se on silloin lapsiltani ja mieheltäni pois, saati sitten pelko terveydestäni...

Laihduttaminenhan on teoriassa hyvin helppoa. Syö vähemmän kuin kulutat. Mutta jos se tosiaan oikeasti olisi niin helppoa, olisiko meillä ylipainoisia ihmsiä juurikaan? Jos mieli pistää vastaan, vaikka alitajuisesti, on laihtuminen vaikeaa.

Ja vielä ensimmäiselle anonyymille... Annan itselleni aikaa vielä tämän vuoden, sitten kun rakennusprojektimme alkaa olla valmis, on minulla aikaa käydä vaikka kauempanakin. Tähän hetkeen reissaaminen yksin on lähes mahdotonta. Minulla on tämä vuosi aikaa pärjätä itsekseni, toivon, että se riittää.

Ja vielä painosta hieman... Kävin aamulla puntarilla. Pelkäsin pahinta, sillä olen elänyt kuin pellossa viimeiset viikot. Olin ihan varma, että painoa on jo 135 kiloa, mutta ei vielä kuitenkaan. 131,9 kg näytti vaaka tänä aamuna.

mistä tietää...

Mistä tietää, että JoAnnin ylevät aatokset, projektit ja elämäntapamuutokset menee ihan persiilleen??

No blogihiljaisuudesta tietenkin...

Antaispa joku sellaisen viisasten kiven, joka kertoisi, miksi ihminen on mieluummin lihava, ei niin terve, huonosti voiva puuskuttaja, kuin terveempi, hoikempi ja parempivointisempi...

Viikkohaaste

Okei. Tarkoitus oli jo viikko sitten käynnistää viikkohaaste-prokkiskin, mutta se jäi. Nyt sitten tuon edellisen postauksen vuoksi haasteeksi tulee Ei herkkuja-viikko. Tämä haaste käsittää kaikki makeat herkut eli keksit, pullat, jäätelöt, limsat, karkit, vanukaat, sipsit ja suklaat. Unohdinko jotain listasta? Samalla kuulostelen omaa kroppaani tuon sokerin osalta, tuleeko "oireita", kuinka usein tulee "pakko saada makeaa"-paniikkeja, millainen on vointini ja muutenkin kaikkea erilaista. Viikosta tulee vaikea, sillä olen tosiaan melkoinen sokeriaddikti. Mutta se on vain viikko ja näin lyhyen aikaa vaikka seisoo päällään muurahaispesässä eikös juu :) Haluaako joku muukin mukaan? :)

Sokeririippuvuus...

Ei tämä nyt oikein suju. Ei bloggaaminen eikä painonpudottelukaan... Käynnistelen projektia, enkä sitten niihin paneudu kunnolla. Hieman täytyy kuitenkin selitellä, sillä viime viikko oli tosi raskas. Työkaveri oli pois töistä ja piti tehdä osaksi hänenkin hommiaan. Muistettavaa oli normaalia enemmän, samoin järjesteltävää ja suunniteltavaa. Iltaisin olen ollut sitten sen verran väsynyt, etten ole kauheasti mitään ylimääräisiä jaksanut. Ja jotta viikonloppu kruunautuisi, niin kuopus sairasteli etenkin perjantai-illan... Mutta joo, selittelyt sikseen ja kunnon ote niskasta niin hyvä tullee :D

Tässä on nyt useampanakin päivänä tullut mietittyä, miten kummallinen värkki se ihminen oikeastaan on. Etenkin tämmöinen reilusti lihava. Miksi sitä haluaa olla lihava ja voida huonosti? Mikä siinä oikein on, ettei siihen painonpudottamiseen halua paneutua? Minä kuvittelisin, ettei minun tarvitsisi edes kauhean isoja muutosia ja päätöksiä tehdä. Vähentäminen riittää, ei lopettaminen esim. herkuttelussa. Se on outoa, kun kaupassa karkkihyllyllä sitä miettii, että tämä yksi suklaapatukka riittäisi, oikeastaan nyt ei edes tee mieli sitä, mutta otan kuitenkin. Ja vaikka se riittäisikin, otan silti mässypussin ja ehkä toisenkin suklaan. Automatkalla sitten herkkua vedetään melkein kaksin käsin, vaikka se ei edes maistuisi niin hyvältä. Pakko vain saada ja syödä.

Onko tämä sitä sokeririippuvuutta vaiko opittu tapa? Toisaalta se voisi kyllä olla tapa, ostan sitä mässyä vaikka ei edes mieli. Olen aina tykännyt karkeista ja olen niitä aika vapaasti saanut syödäkin. Toisaalta taas välillä tulee ravattua kaapilta toiselle etsimässä epätoivoisesti jotain makeaa, sokerista syötävää mentaliteetilla "pakko saada jotain hyvää". Samoin siskoni joku aika sitten jutteli vieroitusoireista, kun ei ollut saanut mitään makeaa koko päivänä... Tiedä sitten. Sen vain tiedän, että jotenkin tämä pitäisi saada hallintaan! Loppuun vielä pari linkkiä aiheeseen liittyen. Kuvalinkien takaakin muuten löytyy asiaa sokeririippuvuudesta :)

Sokeri, harmiton haitta vai terveysriski

Sokeririippuvuus, totta vai tarua

Näin pääset eroon sokeririippuvuudesta

Kuva 1.
Kuva 2.
Kuva 3.