tiistai 18. marraskuuta 2014

Mittoja :)

Nyt sitten pari mittaa vielä :) 
Edellisen kerran mittanauhaa olen näköjään käyttänyt helmikuussa. Silloin olen mitannut lantion ja vyötärön, joten samat mitat otin nytkin. 

Helmikuussa 2014
paino                         129,9 kg.
BMI                            46,02
Vyötärö                     136 cm
Lantio                        146 cm.

Marraskuussa 2014
paino                          116,9 kg
BMI                              41,42
Vyötärö                       129 cm
Lantio                          142 cm.

On muutoksia tapahtunut noissakin mitoissa. Toki olen vasta synnyttänyt, joten mitat eivät välttämättä ihan todelliset ole, tai sitten ovat en tiedä. Pääasia on kuitenkin, että ovat pienempiä :) 

Ja muuten... BMI:n mukaan siirtyminen sairaalloisesta lihavuudesta vaikean lihavuuden puolelle on enää neljän kilon päässä :) Joten seuraava tavoite on 112,9 kiloa :) 

maanantai 17. marraskuuta 2014

It's a Boy!

Kuva

Täällä taas :) Pikkuhiljaa teen paluun blogini pariin onnellisena pienen poikavauvan äitinä. Arki on lähtenyt hyvin käyntiin, sisarukset ovat ottaneet pikkuveljen hienosti vastaan. Ja nyt on tosiaan hyvä jatkaa taas kilojen tiputtelua :) 

Tuossa vilkaisin edellistä painopäivitystä, joka on huhtikuun loppupuolelta ja silloin paino oli 127,2 kg. Raskauden ajalta en sen kummemmin ole painoja ylös päivitellyt, vaikka periaatteessa olisi voinutkin. Painon kanssa kävi tosiaan hyvin, kun viimeinen punnitus ennen synnytystä näytti hieman vähemmän kuin ensimmäinen punnitus neuvolassa.

Tänään kävin sitten taas vaa'alla, sillä jatkan näillä maanantain punnituspäivillä edelleen.
 Ja tänään paino oli
116,9 kg. 

Raskaus ja synnytys vei siis yli KYMMENEN kiloa! Huikeeta! En ihan noin hyvää tulosta odottanut. Ajattelin, että hyvä jos se 120 kiloa olisi lähellä, mutta noin reipas aloitus... Tästä on hyvä jatkaa! 

Kaivan vielä tässä mittanauhan esille ja otan muutaman mitankin. Niistä tulee sitten oma päivityksensä myöhemmin :)

Mutta, täällä taas siis! Pyrin aktivoitumaan myös blogien lukemisen suhteen, sekin kun on jäänyt vähän vähille tässä viime aikoina. Saa nähä, mitä teille kuuluu? :)

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Viimeisiä viedään...

No hupsis *nolo*... On muuten ihan vain vähän aikaa edellisestä postauksesta ja kuulumisiakin on välillä kyselty. Hengissä ollaan, vauvakin voi hyvin eli ihan hyvin menee, mutta kerronpa tarkemmin :)

Raskausviikkoja on tällä hetkellä 33 eli aika loppusuoralla ollaan. Viimeksi puhuin narahtaneeni sokerirasituksessa ja niinhän siinä kävi, ettei ruokavalio nyt tehonnut joten sain insuliinin. Mutta ei tuo insuliini nyt paha asia ollutkaan, vähän turhaan olen sitä pelännyt. Toki parempi olisi ollut ilman, mutta siis pistäminen ei ole ollenkaan paha juttu.

Rakenneultrassa kävin, jopa kahdesti. Ekalla kerralla kätilö ei tosi liikkuvaiselta vauvalta ehtinyt nähdä, onko sydämessä kaikki ok, joten varasi uuden ajan ja sen ihan lääkärille. Lääkärille minun pyynnöstäni, sillä halusin tietää, miten edellisessä raskaudessa osittain irronnut istukka vaikuttaa tähän raskauteen. Ja vaikuttihan se, todella paljonkin itseasiassa. Tämä kaikki tuli minulle suurena yllätyksenä... Olen nyt rv 28 juossut viikon tai kahden välein kontrollissa synnytyssairaalassani lääkärillä. Vauvaa on ultrattu ja minulla on mm. verenpaineseuranta päällä. Verenpaineseuranta siksi, koska kohonnut verenpaine on yksi iso riski istukan uudelleen irtoamiselle. Ja minulla tuo irtoamisriski on kuulemma suuri. Googlettamalla selvisi, että korkeimmillaan se on n. 18 % luokkaa. Istukan irtoaminen (kokonaan tai osittain) on harvinaista, mutta kun se kerran irtoaa, on uudelleen irtoamiselle suuri riski. Siksi olen saanut juosta kontrolleissa. Toisaalta, eipä se haittaa. Onpahan vauvan vointi tarkan seurannan alla ja mieluummin liian varovaista toimintaa kuin huoletonta. Istukan irtoaminen ei ole mikään leikin asia, ei vauvalle eikä äidille.

Raskausviikolla 32 sain kortisonipiikit vauvan keuhkojen kypsyttämiseksi. Sillä tämä vauva ei täysiaikaiseksi vatsassa asustele. Huomenna olen menossa taas kontrolliin synnärille ja todennäköisesti saan käskyn jäädä hengailemaan synnytyssairaalan lähelle (kotoa kun matkaa on n. 150 km). Parin viikon päästä lapsivesipunktiolla katsotaan vauvan keuhkojen kypsyys ja jos ne ovat kypsät, synnytys käynnistetään tai sitten leikataan. Kumpaan synnytystapaan lääkäri sitten päätyy. Itse toivoisin alatiesynnytystä, mutta enpä minä sitä nyt voi oikein valita :) Viimeksi vauvan painoarvio oli n. 2130 grammaa eli ihan hyvänkokoinen vauveli siellä asustelee. Toivoa siis on, että parin viikon päästä oltaisiin siellä lähellä 2500 grammaa.

Omasta voinnista vielä... Olen voinut oikeastaan tosi hyvin. Verenpaine on ollut koko ajan ok, hemoglobiinikin on saatu nousemaan sinne 120 päälle. Ei isompia kolotuksia eikä kipuja. Vauva on raivotarjonnassa, joten jonkinlaista paineentunnetta välillä tulee tuonne alapäähän, mutta kun pääsee istumaan hetkeksi, se auttaa. Ainoastaan nuo sokerit ovat aiheuttaneet päänvaivaa, mutta niidenkin kanssa pystyy elämään :)

Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä... Oma paino... Kävin tuossa vaa'alla just äsken, vaatteet päällä ja syöneenä... Oma vaaka näytti 126,9 kg. Eli vähemmän kuin maaliskuussa! Neuvolan vaaka on aina näyttänyt vajaata kahta kiloa enemmän, mutta viimeksi neuvolassa painoin 400 grammaa vähemmän kuin ensimmäisellä neuvolakäynnillä. Painon kanssa on siis mennyt tosi hyvin, oma terkka on tyytyväinen, samoin synnärillä lääkäri. Joten toivoa on, että synnytyksen jälkeen painan lähelle 120 kiloa. Se olisi tosi hienoa!!

Mutta tämmöisiä kuulumisia! Vauvan tavarat on nyt pikkuhiljaa laitettu paikoilleen, sillä voi olla että huomisen jälkeen seuraavan kerran tulen kotiin vauvan kanssa. Toki vielä laatikossa odottaa pestyinä tytön ja pojan vaatteet erikseen, sukupuoli kun ei ole meillä vielä tiedossa :)

Ilmoittelen sitten viimeistään, kun pikkuihminen on maailmassa, missä mennään! :) Ja aika pian sen jälkeen varmaankin palailen taas enempi bloginkin pariin ihan alkuperäisen aiheen mukaan, nyt on nimittäin aika hyvä draivi päällä mm. ruokavalion suhteen :) Toivottavasti sitä jaksaa jatkaa sittenkin kun pikkuinen yöllä valvottaa.

Hyvää syksyä!!



perjantai 20. kesäkuuta 2014

Neuvolaa ja sokerirasitusta...

Heipparallaa taas pitkästä aikaa :) Hiukan on hidas tämä minun bloggailutahti, mutta jotain olisi nyt tulossa :) Nimittäin neuvolakäyntiä... Ja sokerirasitusta...

Kävin kuluneella viikolla neuvolassa. Rv oli 15+5. Jo kolmas neuvola siis. Kaikki oli ihan ok, heoglobiini oli tosin vain 116, kun edellisellä kerralla nelisen viikkoa sitten se oli 113. No, noussut kuitenkin, ei laskenut. Verenpaine ok, painoa 0,9 kg vähemmän kuin edellisessä neuvolassa. Nyt neuvolanvaa'alla paino oli 126,9 kg, omalla vaa'alla aamusella 125,6 kg. Tällä kerralla kuunneltiin ekaa kertaa sydänääniä. Oman terkan tilalla oli nyt sijainen, joka ei sitten löytänyt niitä sydänääniä. Ei oikein uskaltanut painaa kunnolla näitä minun makkaroita. Soitti sitten paikalle kokeneemman terkan, joka löysi äänet heti. Siellä se pieni sydän jumpsutti <3 Sain samalla ajan parin päivän päähän sokerirasitukseenkin.

Olin etukäteen jo ihan varma, että pomppaan aivan varmasti sokereissa. Aikaisemmissa raskauksissa paastoarvon kanssa on ollut pieniä ongelmia, jotka ovat hoituneet ruokavaliolla. Eli raskausajandiabetes, vaikka kukaan minulle siitä ei silloin suoraan sanonut. Luin myöhemmin papereista. En kummemmin ohjeita saanut, vain kehoituksen vältellä liikaa sokeria. No, sokerit pysyi hallussa aika hyvin ruokavaliolla ja ns. täsmäliikunnalla eli tarkoitti pientä liikkumista iltasella, vähän ennen nukkumaanmenoa. Niinpä edellisissä raskauksissa joko kävin iltaisin pienellä, noin puolen tunnin kävelyllä tai poljin kuntopyörää vartin tai 20 minuuttia. 

Varmana narahtamisesta meninkin sitten sokerirasitukseen labraan 12 tunnin paaston jälkeen. Ensimmäinen putki verta ja sen jälkeen juotavaksi se sokerilitku. Se ei ollut niin pahaa kuin pelkäsin, aika makeaa ja vadelmaista. Viimeinen desi teki hieman tiukkaa, mutta alas meni kakomatta. Olo oli sen jälkeen kyllä kieltämättä vähän ns. utuinen. Tunti odottelua ja seuraava putki verta. Taas tunti odottelua ja viimeinen putki. Sitten pääsin kotiin. Muutaman tunnin päästä terkka soitti tuloksista. Kuten olin jo tiennytkin, narahdin paastoarvosta. Paasto oli 5,7 kun raja on 5,3. Tunnin jälkeinen arvo 7,8 kun raja 10,0 ja kahden tunnin jälkeinen arvo 6,8 kun raja 8,3 (muistaakseni). Muut arvot siis hyvät, paasto ylitti rajan eli raskausajan diabetes on taas diagnoosina. Sovittiin ensi viikolle käynti terkan luona, antaa ruokavalio-ohjeita ja mittarin kotiin kotiseurantaa varten. Hyvä juttu! Jos nyt sais kunnon ohjeet! 

Googlettelin jo tuota RD:ta. Minulla noita riskitekijöitä saada rd on useampi. On nuo aikaisemmat rd:t, on sukurasite, ylipaino (nämä tiesinkin), mutta uutena juttuna oli PCO. Sekin löytyy ja samalla muistin, etten ole siitä maininnut terkalle. Täytyy muistaa seuraavalla käynnillä sanoa, että sellainenkin löytyy. Ainakin rd riskeihin se liittyy. 

Että näin :) Tässä pitää nyt siirtyä täysjyvätuotteisiin (inhoan niiden makua), herkkujen vähentämiseen, sokerin ja rasvan tarkkailuun vielä suuremmassa määrin, kasvisten ja hedelmien lisäämiseen sekä säännölliseen syömiseen. Vähän noista on nyt lipsuttu, mutta nyt on erittäin hyvä syy pitää kiinni noista. Toki en täysin luovu herkuista, syön pullan tai kakkua, jos kylästelen/juhlin, mutta arkena ei. Mutta jos tämä ei riitä, niin sitten tietenkin katsotaan kuviot uusiksi. Toivon, että samantyylinen toiminta auttaa nytkin, kuin aikaisemmin. 

Mutta nyt juhannuksen viettoon! Täällä on kylmää, tuulista ja luntakin sateli! Toivottavasti teillä on paremmat kelit!


                     Hyvää juhannusta kaikille!!


perjantai 13. kesäkuuta 2014

Shredded Wheat-täysjyvämurot

Minähän toimin myös buzzadorina, joten tämä postaus käsittelee muroja :) Buzzadorhan saa testattavakseen erilaisia tuotteita ja tällä kertaa minut valittiin testailemaan Shredded Wheat muroja eli rapeita täysjyvävehnätyynyjä ja marjatäytettä. Tyynyt sisältävät 67 % täysjyvää ja runsaasti kuitua. Rapeiden tyynyjen sisällä on maukas vadelma-,  mansikka- ja karpalososetäyte.

Sain siis kaksi pakettia kyseisiä muroja ja ehdotuksena oli tarjota esim. aamiainen ystäville, perheelle tai työkavereille. Minä tottakai syötin muroja perheelle, mutta tarjosin myös erittäin myöhäisen aamiaisen parille ystävälle. Näin sain mielipiteitä muroista.

Mies ja sisarukseni pitivät muroista. Sisällä oleva marja"töhnä" (miehen sanoin) oli kiva yllätys. Jogurtin kanssa syötynä ehkä vähän liian "tuhtia", mutta maidolla upposi hyvin. Lapsista vanhin söi muroja mieluiten kuiviltaan, maidon kanssa ei kuulemma maistunut yhtä hyvin. Nuorin maistoi, mutta ei tykännyt. No, nuorin onkin aika ronkeli murojen suhteen :) .

Ystäväni tykkäsivät, aikoivat ostaa aamupalaa varten kotiinsakin. Rapeaa ja hyvää, oli päälimmäinen kommentti.

Minä taas... No, ulkonäkö ei hirveästi makuhermoja hivele. Paketin kuvassa murot ovat ruskeampia ja kauniimman näköisiä kuin sitten lautasella. Ehkä murot tarvitsevat kylkeensä vaikkapa mansikoita, vadelmia tai mustikoita, jotta annos saisi väriä. Maku oli ihan hyvä. Aika iso on yksi muro kooltaan. Sisus oli ihan ok. Näistä ei nyt tullut ykkösherkkua, vaikka niin etukäteen ajattelin. Kuulosti meinaan juuri sellaiselta, mistä voisin tykätä. On varsin todennäköistä, että itse en näitä osta. Mutta onneksi tykkääjiäkin löytyi :)

Sitten vielä se elämäntaparemontoilijoitakin kiinnostava osuus eli mitä nämä murot pitävät sisällään :)

Sadassa grammassa muroja on energiaa 346 kcal. Proteiinia 7,6 g ja hiilihydraatteja 71,6 g, joita sokereita 18,1 g. Rasvaa 1,5 g, josta tyydyttyneitä rasvahappoja 0,3 g. Ravintokuitua on 8,2 grammaa ja natriumia 0,09 g.

Näin, muroista ei siis tullut ykkössuosikki, mutta suosittelen testaamaan. Moni kuitenkin tykkäs kovastikin, vaikka minä en näille niinkään lämmennyt.

Jos haluat itsekin testailla erilaisia tuotteita, klikkaa Buzzador ja lue lisää :)


lauantai 24. toukokuuta 2014

Ultrakuulumisia...

Kiitos Kat haasteesta, vastaan siihen tässä jossain vaiheessa :)

Maalaismamma huhuilikin jo vähän kuulumisten perään. Vähän on vielä väsymystä ilmassa, joten iltaisin ei oikein tahdo jaksaa tietokoneilla, mutta tänään nukuin hyvät päikkärit eikä nyt nukuta vielä :) Joten kuulumisia luvassa.

Edellisen kerran taisin postailla neuvolakäynnistä... No samalla viikolla minulla oli äitiyspolin niskapoimu-ultra. Menin ultrattavaksi ohjeiden mukaisesti virtsarakko täynnä. Olin jo heti ottamassa housuja pois, kun ajattelin, ettei tuon vatsapeitteen takia päältä näy yhtään mitään, mutta kätilö halusikin ensiksi kokeilla päältä. Ihan hyvin siitä näkyikin, sen verran ainakin että pää-perämitta näytti raskausviikoiksi 11+1 eli kuusi päivää vähemmän kuin kuukautiset. (Tämähän kyllä olikin jo selvästi tiedossa :) ) Niskapoimua kätilö ei saanut mitatuksi, sen verran kuitenkin oli epäselvä kuva, joten sain käskyn ottaa housut pois ja ultrattiin alakautta. Kuva ei tästä kummentunut, joten kokeiltuaan kerran vielä mahan päältä sain kehoituksen käydä pissalla ja sitten ultrattaisiin taas alakautta. No, kävin pissalla ja kätilö alkoi etsiä kohtua ja vauvaa. Ei vain sitä löytänyt. Hän pyöritti, käänsi ja väänsi, välillä kävi ihan kunnolla kipeääkin, mutta ei; kohtu oli hukassa. Kätilöä jo vähän nauratti ja hän kävi pyytämässä kollegan kaveriksi. Tämäkin yritti kohtua etsiä, mutta ei vain löytynyt mitään. Puhuivat jo lääkärin hakemisesta paikalle ja toinen kävikin sitä kyselemässä, mutta lekuri oli ehtinyt mennä jonnekkin sillä aikaa, joten ei saatu lääkäriä paikalle. Ensimmäinen kätilö nauroi, että kyllä siellä varmasti vauva oli, tuossa on kuvakin todisteena, ettei hän kuvitellut vauvaa. Siinä vaiheessa ensimmäinen kätlö jutteli, että täytyy varmaan varata viikon päähän uusi aika, koska vauva on vielä sen verran pieni, mutta että kokeillaan kuitenkin vielä kerran vatsan päältä. Ja kas kummaa, paras kuva tulikin nyt vatsan päältä, virtsarakko ihan tyhjänä. Teimme yhteistyötä kätilön kanssa, minä pitelin mahamakkaraa ja kätilö hoiti ultraamisen. Vauveli hyppeli ja liikuskeli kovasti, mutta niskapoimu saatiin mitattua ja se oli enimmillään 1,1 mm. Matkamuistoksi sain muutaman kuvan, ajan rakenneultraan eikä minun onneksi tarvinnut seuraavalla viikolla mennä uudestaan ronkittavaksi. Kätilö sanoi, että jos verikokeessa näkyy jotain, he soittavat. Jos kaikki on normaalisti, tulee kirje. No, perjantaina tupsahti kirje postilaatikkoon. Sikiöseula on normaali. 

Lapsille on nyt kerrottu vauvan tulosta. Esikoinen (poika) oli ihan innoissaan. "Jee, meille tulee vaavi!!" "Toivottavasti se on poika, niin saan leikkikaverin." Kuopus vain totesi ultrakuvan nähdessään, että onpa hieno robotti. Joten... Tulossa on siis kait joko poika tai robotti, jos lapsia on uskominen :D 

Samoin nyt on julkistettu uutinen muutenkin ystäville ja sukulaisille. Työpaikalla vain muutama tietää, ehkä sitä ensi viikolla pitää lopuillekin kertoa, ennen kesälomaa :)

Tämmösiä kuulumisia vauvasaralta!! Tänään rv 12+3...

maanantai 12. toukokuuta 2014

Toinen neuvola...

Hehei taas pitkästä aikaa :) Taas tulee vain vauvahuuruisia juttuja, mutta tulkoon. Toinen neuvola oli tänään. Kaikki ok, jopa se hemoglobiini oli noussut 113, joten ei tarvinnut lääkäriä vielä tämän asian tiimoilta moikkailla. Kahta rautatabua menee päivässä, joten tehokuurilla ollaan. Diagnoosi oli anemia. Epäilen sen tulleen ennen primo-kuuria, kun menkat olivat luokkaa niagaran putous: erittäin runsaat ja pitkäkestoiset. Sitten tuli tämä minun laihis, enkä ole saanut vain rautaa kerrytettyä tarpeeksi. Verikokeissa olen juossut asian vuoksi, on tutkittu mahdollisia aiheuttajia, mutta niissä ei mitään ihmeellistä ole ollut. 

Paino oli edelliseen käyntiin verrattuna pudonnut kilon, neuvolatäti oli tästä erittäin tyytyväinen. Verenpaine ok, ihan minun omaa tasoa eli 134/74. Ultralla käytiin myös kurkkimassa masuun, kun ekalla kerralla ei varmuudella sydämen sykettä näkynyt. Nyt näkyi. Näkyi myös hyvin kasvanut pikkuihme, joka siellä jo liikuskelikin. Ihana pieni!!

Ultran mukaan nyt mennään raskausviikolla 10 + 4. Kuukautisen mukaan viikko enemmän. Torstaina tuo sitten varmistuu, kun minulla on aika äitiyspolille ultraukseen. Siellä saadaan varma laskettu aika, todennäköisesti se on lähellä tuota 10 + 4. 

Paino muuten tänä aamuna omalla vaa'alla oli 125,8 kg. Neuvolan vaa'alla iltapäivällä 127,8 kg...

Että näin. Masukuulumiset päivitetty jälleen :)

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Kolmen viikon painot ja neuvolakäyntiä

Huhheijaa, onpas siitä aikaa kun viimeksi olen kirjoittanut. Aika on kyllä taas vierähtänyt tosi nopeasti. Painopäivityksetkin ovat jääneet väliin, sillä tosiaan aion niitä jatkaa kuitenkin, vaikka varsinainen painonpudotus on jäissä.

Onneksi tapana on merkkailla painot myös kalenteriin, joten tiedot ovat tallessa :)

7.4.2014 paino 127,6 kg eli plussausta 0,3 kg.

14.4.2014 paino oli sama kuin viikkoa aikaisemmin eli 127,6 kg.

Tänään eli 21.4.2014 paino oli 127,2 kg eli 400 grammaa miinusta.

Se siis painosta. Ensimmäinen neuvolakin minulla on ehtinyt olla ja siellä jopa terveydenhoitaja ultrasi. Ja kyllähän tuolla mahassa köllötteli sellainen pikkuinen papu. Herneen kokoinen ehkä. Koon perusteella viikkoja oli silloin 7, kuukautisten mukaan 8. Nyt mennään tuon kahdeksan raskausviikon mukaan, mutta varmempi tulos saadaan sitten toukokuun loppupuolella niskaturvotusultrassa.

Aika kauan sain neuvolassa istua, paljon oli puhuttavaa ja läpikäytävää. Ruokavaliot, liikkumiset, hammaslääkärikäynnit, alkoholimäärät, ruokasuositukset ja -kiellot, edelliset raskaudet ja synnytykset jne. Uusi suositus sitten edellisten raskauksien oli foolihappo. Sitä suositellaan syötäväksi 0,4 mg vuorokaudessa. Ostin siis multivitan imetys ja raskausajanvitamiinivalmisteen, jossa tuota foolihappoakin pitäisi olla suositeltu määrä. Lisäksi sain suosituksen syödä lisäkalkkia, koska en ollut varma siitä, syönkö/juonko tarvittavan määrän maitotuotteita päivässä.

Normaalit mittauksetkin tietty tehtiin. Paino (128,8 kg), verenpaine ja hemoglobiini. Hemoglobiini oli tosi alhainen, vain 102 ja terkka määräsikin minut labraan pieneen verenkuvan ottoon. Siellä varmistui, että hemoglobiini tosiaan oli alhainen (96), joten sain käskyn syödä rautatabletteja. Menen heti huomenna kontrolliin, onko hemoglobiini lähtenyt nousuun.

Parin viikon päästä menen verikokeisiin, joista sitten katsotaan sukupuolitauteja, sikiöseulonnat yms. jota en edes muista. Samalla tarvitaan virtsanäyte klamydiaa varten (kotona otettava) sekä siellä toinen virtsanäyte, jotta voidaan tarkistaa onko virtsatientulehdusta. Niskaturvotusultra sijoittunee jonnekin toukokuun lopulle.

Ai niin, se laskettu aika :D Kuukautisten mukaan se on 27.11.2014. Mutta luulen sen kuitenkin ajoittuvan joulukuun puolelle, kun sitä ultraa miettii. Mutta se tosiaan varmistuu sitten toukokuun lopussa. Että näin... :)

Hyvää alkanutta viikkoa!!

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Ajatukset mahan ympärillä...

Tässä on nyt viikon verran suurin piirtein fiilistelty tätä yllättävää plussaamista. Ja viikossa tosiaan ehtii ajatella kaikenlaista; mm. ristiäisiä ja kummeja :D . Yhdessä välissä mietin, että perustanko oman blogin tämän mahani ympärille muutaman kuukauden ajaksi, jottei teidän tarvii kamalasti vauvajuttuja lueskella, mutta päätin kuitenkin, että olkoon nekin jutut tässä samassa. Yritän kuitenkin hiukan hillitä itseäni, etten ihan jokaista nipistystä tai valkovuotoa teille tarinoi.

Hirmuinen halu on kertoa tästä kaikille, mutta kun vielä on niin älyttömän aikaista, en uskalla. Suunnittelimme, että kaiken mennessä hyvin, kerromme uudesta tulokkaasta sitten ensimmäisen ultran jälkeen eli joskus kuuden seitsemän viikon päästä. En millään jaksa odottaa etenkin tuon esikoisen reaktiota, poika kun rakastaa vauvoja ja pieniä lapsia kovasti, ainakin vielä :)

Raskausoireita ei isommin ole ollut, kuten ei edellisissäkään raskauksissa. Hiukan etomista pari kertaa ja väsyttää vähän enemmän. Mutta muutoin vointi on mainio.

Pakko on kyllä myöntää, että jonkinlaisia pelkojakin on... Keskenmenon pelko tällä hetkellä ehkä kovin. Ilmeisesti tämä pitkä yritysaika vaikuttaa, koska edellisissä raskauksissa en oikeastaan edes osannut ajatella koko keskenmenoa. Myös tämä minun ylipainoni huolettaa, raskausajan diabetes todennäköisesti on taas riesana. Mutta myös muut riskit, esim. jaksaminen synnytyksessä.

Lenkillä käyntiä tosiaan aion jatkaa. Nyt vain nekin ovat jääneet vähiin, koska nuo tiet ovat täällä ihan uskomattoman liukkaita. Peilikirkasta jäätä paikoin, autokin väkisin meinaa mennä sivuluisia vaikka kuinka hitaasti ajaa. Onneksi tämä tilanne muuttuu muutamassa viikossa ja päätien reunat alkavat jo olla ihan täysin sulat.

Mutta nyt on tosiaan hyvä hetki perehtyä raskausajan ruokavalioon ja liikkumiseen. Niistä kirjoittelen ainakin. Sekä päivittelen viikoittain edelleen painoa. Huomenna siis seuraava punnitus.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!!

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Aamun paino

Vaa'alla taas aamusella käyty ja viikkopaino olisi nyt luvassa. Ei ihan katastrofiviikko, vaikka jossain vaiheessa siltä tuntuikin.

Paino 127,3 kg 
pudotusta 0,3 kg.

Ja sitten vähän kuvaa...


Eli pakko se kai on uskoa. Sitä sitten ollaan raskaana. Meille tulee vauva, nyt vain toivotaan, että kaikki menee hyvin. Pian pitää varailla ensimmäistä neuvolaakin. Nyt tämän blogin luonne ehkä pikkusen muuttuu, sillä varsinaisestihan laihduttaa ei saa. Kuopusta odottaessani neuvolantäti kuitenkin sanoi, että minun painoiseni ihminen saa laihtua, kunhan se tapahtuu oikein. Eli syömällä hyvin, tarpeeksi, mutta terveellisesti ja mahdollisesti liikkumalla. 

Tarkoitus on jatkaa terveellisen ruuan etsimistä ja terveellisten elintapojen löytämistä. Kävelyä ainakin aion jatkaa. Ensimmäisessä neuvolassa kyselen vielä tarkemmin tästä, joten enköhän sieltäkin neuvoja saa :) 

Mutta nyt jos totta puhutaan, minun on hirveän vaikeaa uskoa tätä. Epäuskoinen järkytys on kai se fiilis nyt. Siis hyvällä tavalla järkytys. Hetki menee varmaankin sisäistäessä, mutta onneksi on kuitenkin vielä aikaa. 

Kävin muuten vähän kurkkimassa, mikä voisi olla laskettu aika ja tuonne marraskuun loppuun ja joulukuun alkuun se taitaa sijoittua. Mutta neuvolassa varmaan sekin varmistuu.
Hui :D !!

Pst. Suomen suurin pudottaja alkoi eilen, kuka katsoo??

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

OMG!!



Vapisuttaa, pelottaa, sydän hakkaa, epäilyttää, toivo herää...

Huomenna käyn apteekista digitestin, en uskalla luottaa.

Hui!

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Väliaikatietoja...

Tänään on sitten syöty kerroshampurilainen, ranskalaiset ja iso limu, on vedetty donitsia ja munkkia, suklaata ja pullaa...

Toooooosi hyvä päivä siis ruuan osalta! No, onneksi sentään on uimassa käyty...

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Hurjia suunnitelmia :)


Paino jatkaa nousuaan, sillä ihan en ole syömisiä nyt ruotuun saanut. Yritys on kuitenkin kova, joten eiköhän tämä taas iloksi muutu :)

Tuossa lenkillä käydessäni ehtii ajatella tosiaan kaikenlaista. Ja nyt ajattelin uskaltautua teille vähän vilauttamaan aika hurjiakin tavoitteita. Toisaalta tuntuu, että pitäs vähän toppuutella, eikä hirveästi suunnitella eteenpäin, mutta toisaalta... Pitäähän tavoitteita kuitenkin olla, kunhan ne eivät ole liian hurjia ja siten lannistaviakin.

Mutta siis. Nyt minulla tosiaan tuntuu olevan intoa tuohon liikkumiseenkin. Ainakin suht mielelläni lenkille lähden. Niinpä olen nyt pienessä mielessäni suunnitellut seuraavaa: jatkan tätä lenkkeilyä ja kotijumppaa yms. elokuuhun asti. Siinä vaiheessa kun kesäloma loppuu, aloitan kuntosalin ja työpaikan jumpan. Ainakin. Elokuussa kuntoni pitäisi olla parempi joten kehtaisin mennä myös muiden ihmisten seuraan liikkumaan.

Onko tämä nyt ihan tyhmää ajatella monen kuukauden päähän näitä liikunnan aloittamisia? Jotenkin tuntuu, että pitäisi aloittaa heti, eikä suunnitella, että sitten kun... Kosahtaako tämä omaan nilkkaan? Kun itsestä tuntuu, että olen lähdössä soitellen sotaan ja pelkään ns. romahdusta. Tyyliin, suuret sanat...

Yksi isoin syy noiden ns. julkisten liikkumisten aloittamisen siirtämiselle on se, että minulla on hirveän suuri kynnys lähteä esim. ryhmäliikuntatunnille. Olkoonkin työkavereita, en halua niiden parempikuntoisten seassa puuskuttaa puolikuolleena ensimmäisen viiden minuutin jälkeen. Voin kokeilla jumppaa sitten, kun kuntoni on hiukan kohentunut. Sama koskee kuntosalia. Vaikka siellä tuskin kukaan kovinkaan tarkkaan katselee kenenkään toimia, silti se kynnys on valtava. Jopa lenkillä ollessa inhoan, jos joku kävelee samaan suuntaan lähellä. Tänäänkin yksi lenkkeilijä kääntyi kymmenen metriä ennen minua samalle kierrokselle, joten minähän jäin odottelemaan, että saadaan väliin vähän hajurakoa. Näpläsin muka tekstiviestiä *noloa*. Sitten kun tuo toinen kävelijä oli noin sadan metrin päässä, uskalsin lähteä taas liikkeelle. Onneksi täällä noita muita lenkkeilijöitä on kuitenkin aika vähän. :)

Mutta tämmöisiä hurjia suunnitelmia mulla. Tuntuu vain hölmöltä ajatella noin pitkälle, se on melkein sama asia kuin jossitella...

torstai 27. maaliskuuta 2014

VKO 12 liikkuminen

Viikon 12 liikkumiset :)


Maanantai           kävely              4 km,             1h2min.
Tiistai ---
Keskiviikko        kävely              4 km              1 h
Torstai ---
Perjantai ---
Lauantai              kävely              3,9 km           49 min
Sunnuntai ---


Ei ihan huono kuitenkaan. Liikkuminen jatkui jollain tavalla, vaikka syöminen meni ihan persiilleen viikonloppuna.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Painopäivitystä taas...

Painopäivityksen aika... Maanantaiaamun paino siis
127,6 kg
eli sadan gramman nousu...

Aika huono, etenkin kun viikolla käytiin reilusti alle 127 kilon. Viikonloppuna vaan repes. Tuli vieraita, jotka laittoivat pöydän koreaksi. Minä en halunnut olla pekkaa pahempi vaan mässäsin muiden mukana. Enkä kehdannut sanoa, että ei kiitos, yritän pudottaa painoa. Tyhmä, tyhmä, tyhmä minä.

No, tänään on palailtu arkeen (tämän aamun paino yli 128 kiloa), lenkilläkin kävin, joten eiköhän tämä tästä :)

Näköjään nuo viikonloput ovat minulle vaikeita. Viikolla työpäivinä on helppo pitää rytmistä kiinni, mutta kun tulee vapaata, niin ote herpaantuu. Jotain pitää siis kehitellä...

torstai 20. maaliskuuta 2014

Vauvaunelmia ja raskaushuuruja...

Kyllä se ihmisen mieli on hankala. Olen nimittäin tässä pari päivää jo elänyt vauvaunelmissa ja raskaushuuruissa. Huomasin nimittäin yhtenä päivänä, että rinnanpäät ovat tosi arat, eivät kestä edes kosketusta kunnolla ja tämä oire minulla nimenomaan oli, kun esikoista odotin. Lisäksi menkkakipuja on tuntunut parina päivänä eikä mitään kuitenkaan ole tapahtunut. Vatsakin on ollut vähän epänormaali, joka taas oli oire kuopuksesta. Mieli teki tepposet ja alkoi kuvitella vauvoja ja plussatestejä. Haaveilin vaunuista ja pikkuisista vaatteista, vauvantuoksusta ja tuttipulloista. Kuvittelin jo, miten kerron pikkusisaruksesta lapsille, miten pyydän ystävääni kummiksi ja kuinka kerron asiasta työpaikalla.

Järki toppuutteli, pisti vastaan kovasti. Varoitteli rinnanpäiden arkuuden johtuvan Primo-lääkityksen loppumisesta, sillä nyt alkaisi olla kuukautisten aika, jos lääkkeitä olisin vielä syönyt. Mutta ei, löysin itseni raskauslaskureiden parista laskemasta, koska olisi laskettu aika ja miettimästä nimiä. Järki yritti varoittaa, pitää jalat maan pinnalla. Tilasin netistä raskaustestejä. Järki yritti taas pudottaa naista maanpinnalle. Minä kokeilin välillä, vielä rinnat aristaa. Testit tuli ja pissasin purkkiin. Siinä vessassa odotellessakin vielä järki yritti takoa järkeä päähän. Älä pety, se johtuu vain siitä lääkityksestä. Viisi minuuttia kului ja sitten olikin aika tirauttaa muutama kyynel. Ihan puhdas negatiivinenhan se oli. Negatiivinen, vaikka kuinka testiä pyöritteli ja katsoi valossa missä tahansa, ei edes haamua näkynyt. Pettymys iski lujaa, vaikka järki oli yrittänyt tehdä kovasti töitä realistisuuden kannalta.

Yritin siellä vessassa itseäni lohduttaa, että parempi onkin, etten vielä ole raskaana. On hyvä saada kiloja alaspäin reilusti vielä. Ja toivoa, että vielä yhden lapsen sitten saisi kun kroppakin pelaisi paremmin.

Mutta neljä vuotta ehkäisytöntä aikaa (lukuun ottamatta muutamia pieniä pätkiä välillä) on pitkä aika. Epätoivo iskee, vaikka tasan tarkkaan tiedän, mistä tämä sekundaarinen lapsettomuus johtuu, ylipainosta! Asiasta, jolle minä itse voin tehdä jotain. Voin muuttaa tilanteen. Ja nyt harmittaa, etten tilaisuuteen ole aiemmin tarttunut. Mutta nyt tartun. Minä tahdon vielä yhden lapsen, ennen kuin ikä tulee vastaan. Ei minullakaan enää kovin monta vuotta ole aikaa, saati miehelläni.

Toisaalta tuntuu väärältä puhua tästä, sillä meillähän on jo lapsia. Kaksi maailman ihaninta kakaraa. Monet parit eivät saa sitä ensimmäistäkään.

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Syyllisyys...

Syyllisyys. Tuo jokaisen äidin perisynti. Olen melko varma, että ainakin jossain vaiheessa äiti tuntee syyllisyyttä jollain tavalla liittyen lapsiin. Liian vähän aikaa, einesruokaa, kertisvaipat, korvike, liian vähän ulkoilua ja niin edespäin. Äidit ovat hyviä syyllistymään monestakin asiasta, vaikka mitään syytä ei ole.


Minä törmäsin tänään uuteen asiaan syyllistyä. Töissä meni tänään myöhempään kuin yleensä, tulin kotiin joskus kuuden maissa. Lähdin lenkille seitsemän aikoihin ja kävelin tunnin lenkin. Tuon lenkin aikana sitten se iski: syyllisyys. Siinä kävellessäni mietin, että tänään ehdin olla lasteni kanssa noin kolme tuntia, kun yksi tunti menee lenkillä. Siinä murehdin mielessäni, kuinka vähän kolme tuntia oikeasti on. Oloa ei helpottanut yhtään tieto siitä, että lapset olivat isänsä kanssa tänään enemmän. Koin, että minunkin pitäisi viettää lasteni kanssa aikaa, eikä vain ajatella itseäni ja humputella yksin lenkillä, varsinkin kun töissäkin meni niin pitkään. Ei auttanut myöskään ajatus siitä, että tämä tekee vain hyvää myös lapsille, kun äiti on virkeämpi ja parempikuntoisempi ja jaksaa touhuta eritavalla pihallakin.


Lenkki meni näin ollen vähän synkeissä ajatuksissa. Kun pääsin kotiin ja näin lasten kirmailevan pihalla tyytyväisenä, olo helpottui. Lapset viettivät kivan tunnin isänsä kanssa ulkona ja minä sain hetken omien ajatusten kanssa, vaikka ne ajatukset tänään eivät olleet ihan priimaa.


Näistä ajatuksista pitää nyt päästä eroon. Niistä tulee niin helposti tekosyy olla lähtemättä lenkille. Ja se ei kuitenkaan palvele minua eikä perhettäni.


Onneksi kohta tulee kesä, voin ottaa ainakin esikoisen mukaan pyörällä tai tehdä hänen kanssaan yhdessä pyörälenkkejä. Kuopus aiheuttaa vähän päänvaivaa, sillä hän ei oikein osaa pyörällä ajaa... Mutta enköhän minä jotain keksi :)

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Viikkopunnitus

Okkei, aamun kilot eetteriin :) Ihan niin huonosti ei käynyt, miten eilen vielä pelkäsin, sillä paino tänään

127,5 kg.

Pudotusta 0,3 kg.
Alaspäin kuitenkin :) 

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!!

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Viikon liikkumiset

Kerrankin minäkin voin tehdä tällaisen postauksen :)

Viikon liikunnat!!

Maanantai
Kävely, 45 min.
Kahvakuula 17 min

Tiistai
Hiihto 30 min.

Keskiviikko
Lepo

Torstai
Kävely 30 min

Perjantai
Lepo

Lauantai
Kävely 60 min

Sunnuntai
Potkurilenkki 30 min
Kävely 30 min

Yhteensä siis 4 tuntia liikuntaa!

Ei nyt mitenkään ajallisesti kovinkaan paljon, mutta kun ajattelee lähtökohtaa, joka oli nolla! Siihen nähden tosi hyvin. Välillä toki lenkit olivat vähän kevyempiä, kun lapset mukana, mutta välillä mentiin sata lasissa minun tahdissani.

Tästä on hyvä jatkaa!!

Pst. Huomenna nähdään, tuleeko toinen plussaviikko...? Vähän näyttää siltä.

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Huono, huono päivä!

Nyt on pakko sanoa, että ei menny nyt hyvin!

Eilinen jo tökki, päivällisellä tuli santsattua ihan turhaan ja oikeastaan tänään mopo sitten lopullisesti karkasi käsistä. Jo aamulla oli sellainen olo, että mitä ihmettä minä yritän. Kerran läski, aina läski. Ja ihan sama, antaa vaan mennä. Niinpä kaupasta tuli ostettua vähemmän järkeviä vaihtoehtoja, kuten pari patonkia ja pussillinen kinderin suklaapalloja (huom. yksi pallo 33 kaloria). Tempasin sitten ihan itekseni naamaan niin patongit kuin suklaankin. Sen jälkeen linnottauduin soffalle. 

Siinä soffalla istuessani minua alkoi suoraan sanottuna vituttaa. Ärsytti niin maan peevelisti se oma asenne. Nimenomaan asenne, sama se niille syömisille, niitä päiviä tulee, se on ihan vissi. Mutta asenne oli ihan perseestä. Jonkun aikaa keräsin kiukkua sohvalla, sitten hyppäsin ylös ja ulkovaatteet päälle. Napit korviin ja päälle vähän drankempaa musiikkia. Eiku lenkille! 

Tunnin päästelin höyryjä ulkona reippaasti askeltaen ja kotiin palasi sitten rauhoittunut ja hyväntuulinen nainen. Sinne jäi vitutus ja ärsytys, asennekin tuntuu muuttuneen. Kyllä tuo ulkoilma ja lenkkeily tekee hyvää :)

Loppuun lauantai-illan ratoksi yksi biisi, jonka tahtiin oli hyvä raivota lenkillä :)


maanantai 10. maaliskuuta 2014

Painopäivitys...

Nonii, maanantai on taas käsillä ja punnituspäivä.
Vaaka näytti
127,8 kg
eli 800 gramman verran tultiin nyt alaspäin.

Hyvä hyvä! 125 kiloa lähestyy ja silloin olis eka kymppi takana.

Olen taas liikkunut :) Eilen kävin lenkillä ja vielä myöhemmin lasten kanssa lenkillä. Tänään oikein hissuttelulenkki lasten kanssa sekä kahvakuulatreeni.

Jäi se ruokapostaus tekemättä, teen sen kyllä, kun kerta olen aikonut. Luvassa kuva (huono sellainen) meidän lempiruuasta :)

Mutta, loistavaa alkanutta viikkoa teille!!

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Hyvä minä!!

Niin paljon on tänään (ja eilen) aihetta tyytyväisyyteen :)

Eilenkin tuli liikuttua, tällä kertaa lasten kanssa potkurilenkki. Toki tenavat tahtoivat välillä itse pukata toisiansa potkukelkalla ja tahti ei tällöin kovin kova ollut, mutta kun minä pääsin puikkoihin, mentiinkin hiki päässä. Reilu puoli tuntia, jesh!!

Tänään :) Kävin kaupassa. Lapsille karkkipäiväkarkkeja valkatessa näin siellä uutuuden. Rakastan kinder bueno-suklaata ja nyt se oli valkosuklaisena!! Päätin sitten ostaa itselleni sen yhden patukan, en kuitenkaan ole itselleni herkkuja ostellut reiluun kuukauteen. 

Autossa sitten avasin tuon herkun ja olihan se hyvää. Sitten vilkaisin kääreestä kalorimääriä ja 111 kaloria per neljän palan patukka hieman hätkähdytti. Niinpä tyydyin siihen neljään palaan ja toisen neljän palan pätkän toin miehelleni :) Siinä se suklaa tökötti vieressä etupenkillä autossa eikä edes tehnyt mieli! Oikeasti! Onneksi tuo suklaa kyllä on aika tuhtia tavaraa, makeaa mahan täydeltä, ettei sitä niin paljon edes tee mieli syödä. Mutta oikeasti siis, mulle riitti se puolikas siitä herkusta! Jee :)


Ja lisää hyvää vielä tälle päivälle. Sain vinkin Shape.sivustolle ja tänään sitten päätin testata yhtä ohjelmaa. Niinpä minä tein kokonaisen kahvakuulaohjelman :) Lisää aihetta hymyyn! Vaikka tuo ohjelma olikin kevyt ja kesti vain 17 minuuttia, käsivarsissa kyllä tuntuu ja hiki tuli. 210 poltettua kaloria sivuston mukaan. Kuuden kilon kuulaa käytin ja ihan tarpeeksi siinä kyllä oli painoa. Huomenna taas uusiksi :) 

Nyt näköjään kuvien lataaminenkin onnistuu, kun vaihdoin selainta. Ehkä jo tänä iltana teen vihdoin sen postauksen siitä ruuasta, vaikka se jo vanha juttu onkin. 

Että näin, hyvillä mielin lauantai-illan viettoon!!

Kuva

torstai 6. maaliskuuta 2014

Lenkillä...

Ei, minä en saa teille nyt kuvia lisättyä. En millään tavalla. Harmittaa! No, ei auta. Sitten mennään ihan ilman kuvia.

Nyt on muutes melkoisen hyvä olo :) Pitkästä aikaa päätin käydä lenkillä. Ihan yksin pääsin vielä. Mies tuli jostain syystä kerrankin suht ajoissa kotiin, joten päätin hyödyntää tilanteen, tempasin lenkkivaatteet päälle ja lähdin kävelemään. Tosi surkea tämä kunto kyllä oli, puolessa välissä alkoi vauhti hiipua, liian kovaa taisin lähteä ja viimeinen ylämäki teki tiukkaa, mutta olipa tosiaan hitsin hyvä fiilis kun pääsin kotiin.

50 minuuttia meni ja matka on kutakuinkin kolme kilometriä. Surkea kunto, tiedetään. Toivottavasti huomennakin pääsis :D

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Ärrinmurrin...

En tiedä mikä hitto tätä bloggeria vaivaa, kun en saa omia kuvia liitettyä tekstiin. Ei vaan lisää niitä kuvia ja sitten jumii koko laitos. PRKL. Kerrankin kun mulla olis pari ruokakuvaa teille näyttää... Ei väkisin sitten! Pidä tunkkis, blogger!!!



Toisaalta, voihan se vika olla blogin pitäjässäkin. Mutta vielä en tunnusta...








Niin...

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Aamun paino

Nonniin, vaa'alla on taas käyty ja tulosta tuli :)
Paino tänään 128,6 kg
eli
pudotusta 1,3 kg.
Hyvä minä!!

Mitat samat kuin viikko sitten eli
3.3.2014 VYÖTÄRÖ 136 cm
3.3.2014 LANTIO 146 cm.
3.3.2014 45.56

Paino on pudonnut tähän mennessä aikavälillä 24.1.2014 - 3.3.2014 135 kilosta 128,6 kiloon eli yhteensä 6,4 kiloa. Aikaa noin viisi viikkoa eli vähän reilua kilon pudotusta tuo tarkoittaa. Toki alussa putosi enemmän painoa, kun nesteet lähti liikkeelle.

Nyt alkaa niinsanotusti jännät paikat, sillä yleensä edelliset yritykseni ovat lopahtaneet näillä main, viisi tai kuusi viikkoa olen jaksanut, sitten riitti. En tiedä mikä tässä kohtaa juuri on aikaisemmin tullut, mutta nyt sitten taistellaan kovasti pari seuraavaa viikkoa, jotta tämä tahti jatkuisi. Potkikaa minua persiille :)

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!!

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Erinäisiä ajatuksia lauantain ratoksi :)

Hellurei mukavat!
Viikonloppu taas edessä ja maanantain punnitus odottaa. Nyt näyttää ihan hyvältä (en ole taaskaan malttanut pysyä pois vaa'alta...) pudotuksen suhteen, eli ainakin tämän aamun perusteella alanpäin mennään ainakin vähän :).

Tässä just yks päivä mietiskelin, että itselleni en ole herkkuja tainnut ostaa sitten tammikuun lopun. Lapsen synttäreille ostin herkkuja ja niitä vähän söin itsekin, mutta varsinaisesti kaikki omat hyväskät on jääneet kauppaan. Hyvä minä!!!

Olen tässä jonkin verran puhunut siitä, että rauhallisesti ja maltilla pienin muutoksin tätä elämääni muokkailen elintapojen osalta, mutta pahus kun se on niin vaikeaa. Silloin kun on innostus päällä, niin ei millään malti olla maltillinen. Syön ihan yyberterveellisesti ja pelkään vähän, että se kostautuu jossain vaiheessa. Vaikka kuin vannoin, ettei repsahtamiset (tuota sanaa ei pitänyt enää käyttää) haittaa, se on normaalia elämää, että välillä syödään pulla tai karkkia, mutta kyllä ne vähän harmittaa. Ihan salaa ainakin. Sitä on liian tiukka itselleen, sillä tarkoitushan on löytää tapa, millä elää loppuelämänsä, mutta kun on intoa niin jarruttelu ärsyttää. Toivottavasti se ei kostaudu sitten kyllästymisen iskiessä millään yybermässäämisellä. Ääripäästä toiseen juunou...

Ja sitten asiasta ihan kolmanteen :)
Katselin eilen tallennukselta keskiviikkona tulleen Jutan superdieetin. Hieno muutos kaverissa. Tuo ohjelma vain herätti ajatuksia, että tulisipa joskus joku ihminen tuossakin ohjelmassa, jolla ei ole mahdollisuutta kolmeen salikertaan viikossa, ei välttämättä aamulenkkeihin joka päivä, ainakaan ilman lapsia (pieniä). Ensi viikon ohjelma kyllä kiinnostaa, kun kyseessä oli monen pienen lapsen äiti, yksi imetysikäinen. Olisi kiva saada ihan asiantuntijan vinkkejä siihen tilanteeseen, ettei ole mahdollisuutta esim. välimatkojen takia käydä salilla, ohjatuissa jumpissa yms. Aamulenkillekin päästäkseen esim. ennen töitä on otettava lapset mukaan kuudelta aamulla. Miten liikkuisi esim. tukiverkoton yksinhuoltajaäiti, jolla ei mahdollisuutta salille? Netti toki on jumppaa täys, sieltä löytyy ohjeita ja ohjelmia vaikka ja kuinka, tiedän sen. Mutta tosiaan, mitä se asiantuntija tässä vaiheessa neuvoisi? Se olisi kiva kuulla. Samoin nähdä onnistuminen painonpudotuksessa vähän eri vinkkelistä.

Tämä pohdinta juontui aikalailla omasta tilanteesta. Välimatkat ovat pitkiä, miehen töiden takia salille meno on aika hankalaa aikataulullisesti. Aamulenkeille pääsisin kyllä yksin, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Pitäisi opetella menemään nukkumaan aikaisemmin, ettei sen takia tarvitsisi aamu-unia venyttää mahdollisimman pitkään. Kotijumpat onnistuu lastenkin kanssa kyllä. Mutta toisaalta kaipaisin sellaista ihan omaa aikaa, tuntia yksin koiran kanssa lenkkipolulla. Ilman että täytyy roudata tenavia potkurissa/pulkassa ja pysähtyä tutkimaan jokaista matkan ihmettä. Ei se nyt mitään liikuntaa ole, liikuskelua kyllä, ja tyhjää parempi. Että kyllä minä liikkumaan pääsen, tavalla tai toisella, lähinnä se on ollut sitä omaa saamattomuutta. Mutta olisi kuitenkin kiva nähdä, miten Jutan (tai jonkun muun) ohjeet toimii vähän toisenlaisissa lähtökohdissa.

Tämmöisin ajatuksin tänään :) Hyvä fiilis, toivottavasti teilläkin!!

tiistai 25. helmikuuta 2014

Lantiota ja BMI:tä...

Tänä aamuna päätin ottaa pari mittaakin pitkästä aikaa. Joten kirjataan ne ylös, on helpompi seurailla. Toisaalta, voisin mittailla joka kuun ensimmäinen maanantai ainakin tuon vyötärön ja lantion, näkee mitä niissä mitoissa tapahtuu :) Mutta enivei, nyt kuitenkin tuoreimmat mitat mittanauhalla katsottuna...

25.2.2014 VYÖTÄRÖ 136 cm.
25.2.2014 LANTIO      146 cm.

Ja BMI                          46.02 huh... :(

Kun katsoo edellisiä mittoja, jotka ovat reilun vuoden takaa, aika samoissa on oltu tuolloin.

31.12.2012 paino oli 128,4 kg, BMI 45,49. Vyötärö 136 cm ja lantio 148 cm. Ei mitään hirmu isoja eroja ole, vaikka aikaa on välissä. Jos olisi ollut fiksu, ero olisi nyt huimaava! Mutta jossittelu on turhaa. Jos lehmällä olisi siivet, niin se lentäis...

Näitä mittoja alan nyt seuraamaan kuukausittain. Tiheämmin ei varmaan kannata, selvemmin näkyy muutokset :). Otan uudet mitat vielä 3.3. ja sitten joka kuukauden ensimmäinen maanantai tulee uusi mittaus.

Pst... Aika haastavia päiviä on olleet myös eilinen ja tämäpäivä syömisen osalta. Vesi on vieläkin jäänyt, mutta nyt taas rutiineista kiinni :)

maanantai 24. helmikuuta 2014

Painoa, naistenvaivoja ja puhetta liikkumisesta...

Paino tänään 129,9 kiloa. 
Eli eka plussaviikko vähään aikaan. 
Takaisin tuli 400 grammaa. 

Huono viikko takana, tai oikeastaan huono viikonloppu. Perjantaina jo vähän lipsu, lauantaina koko homma lähti käsistä. Tuli syötyä pelkkää roskaa, kuten pizzaa, karkkia, keksejä... Ei yhtään lasillista vettä, ei yhtään kasvista. Ja sen muuten huomas omasta olosta eilen ja joka viime yönä. Vatsa ei tykännyt vaan kipuili ja oli löysänä. Uh, hyvä muistutus siitä, mitä kannattaisi tehdä. Täytyy kyllä myöntää, että siltikään tämä aamu ei ole mennyt parhaalla mahdollisella tavalla. Vettä mennyt vain lasillinen ja jälkkäriksi muutama rivi suklaata. 

No tämäkin on sitä elämää ja näitä tämmöisiäkin päiviä pitää oppia sietämään ja käsittelemään. Näitä kun varmasti tulee tulevaisuudessa lisääkin. On vain osattava lopettaa ajoissa. Joten tästä koetinkivestä on sitten vain selvittävä ja pyrittävä taas siihen terveellisyyteen.  

Viime viikolla lopetin viimeisen primolut-kuurini. Eli kuusi kuuria on syöty nyt ja kuukautiset ovat olleet melkoiset helpot ensimmäistä kertaa lukuunottamatta. Edelliset kuukautiset olivat jopa olemattomat. Nyt kuukautiset alkoivat muutama päivä sitten ja nyt on normaalia. Ei siis minun normaalia (ilman primoja) vaan normaalia niinkuin valtaosan naisista mittapuulla. Hieman pelottaa, miten käy nyt, kun primot loppu? Palaako taas hehtaarikierrot ja hehtaarivuodot? Toivottavasti painon putoaminen auttaisi myös tässä ongelmassa. En tiedä, kehtaanko/voinko käydä pyytämässä uutta lääkitystä? Toisaalta, siinä tapauksessa haluaisin sellaista apua, joka ei tarkoita ehkäisyn käyttöä. Meillä kuitenkin miehen iän puolesta alkaa olla viimeiset hetket käsillä pian vauvan saamiselle. Sen vuoksi minun onkin nyt oikein kovasti panostettava ja haluttava tätä muutosta. Kiloja alas ja kuntoa ylös. 

Olisiko teillä vinkkejä kotijumpalle? Miten te harrastatte liikuntaa seinien sisäpuolella? Onko jotain hyväksihavaittuja liikkeitä tai esim. videoklippejä netin ihmeellisessä maailmassa? Nyt parhaan kotiliikkumiset jakoon :)

maanantai 17. helmikuuta 2014

Vanhempien "perisynti(kö)"?

Tiedättekö mikä on monen vanhemman perisynti? Ainakin minun tuttavapiirissäni olen tämän huomannut ja moni on myöntänyt huomanneensa saman. Ja tämä koskee ruokaa...

Se on tietenkin lasten jättämien ruuanjämien syöminen. Riippuen toki vähän ruuasta, mutta jotkut tietyt ruuat sitä tulee helposti syötyä omiin suihin lasten jäljiltä. Tänäänkin kävi näin ja nyt harmittaa. Vaikka turha enää on murehtia kun maito on jo kaatunut.

Kuopus halusi iltapalaksi lihapiirakan. Ja kun hänellä jäi päivällinen vähän vähemmälle syömiselle, päädyin hänelle piirakkaa tekemään. Lapsen ruokahalu on ollut tänään vähän huonompi ja hän söi piirakasta ehkä kolmanneksen. Ja mitä tekee sitten äiti? Sortuu lämpimän, hyvältä tuoksuvan rasvapalleron edessä ja haukkaa muutamalla nopealla haukkaisulla piirakan parempiin suihin, vaikka iltapala oli jo syötynä. Hurja määrä extrakaloreita. No syöty mikä syöty. :) Ei sitä auta enää surra.

Ja toisaalta, miksi pitäisi surrakaan? Olenhan nyt viime aikoina puhunut rauhallisesta tahdista, pienistä muutoksista yms. Ja nyt taas yllätän itseni "vaahtomasta", kun on vähän tullut sorruttua ja repsahdettua.

Niinpä tästä lähtien tämä blogi saa olla repsahdus ja sortumisvapaa-alue. Enää ei repsahdeta, sillä kyllähän nuo lihapiirakatkin voivat kuulua elämään, joskus. Samoin hampurilaiset, joskus. Suklaakin, joskus. Minun mielestäni elämään saa kuulua myös herkuttelu silloin tällöin. Kunhan vain maltti pysyy.

Ehkä tämä kuitenkin minua harmittaa juurikin siksi, että minulla on nyt hyvä tatsi ja fiilis. Ehkä tuollaiset ei niin fiksut valinnat lietsovat pelkoa kunnon reps... syömisilottelusta. Siitä, että se ei jää yhteen lihapiirakkaan, pullaan tai jäätelöön. Vaan kohta menee toinen ja kolmaskin.

Kovasti minulla on siis töitä itseni kanssa. Omien ajatusmallien muokkaamista siis riittää...

Oletteko te huomanneet tuota alussa mainitsemaani "syntiä" omassa tuttavapiirissänne? :)

Miinusta...? Vai plussaa...?


Hmm... Punnitus on tehty aamulla ja meni paremmin kuin odotin :)

Paino tänään alle 130 kiloa,
 tarkalleen ottaen 129,5 kg.
Pudotusta viikossa 800 grammaa.

Ens viikolla sitten alle 129 kiloa... :D

lauantai 15. helmikuuta 2014

Reps

Höh höö, eipä taida olla tulossa yhtä hyvää viikkoa kuin viime viikko oli. Ainakin sen perusteella, mitä olen tuossa vaa'alla rampannut. Ei vain malti olla punnitsematta itseään joka aamu...

Perjantaina vähän repsahtelin. Kävimme syömässä äitini luona ja kun oli lempiruokaani, en malttinut olla ottamatta lisää. Salaattia kyllä vedin molemmilla annoksilla lisänä, mutta silti... Tupla-annos safkaa pitäs olla nounou.

No, perjantai on mennyttä, lauantai meni aika hyvin ja huomenna on taas uusi päivä uusine valintoineen :) Toivotaan, että maanantaina punnituksessa grammat ovat kohdillaan, eikä ainakaan plussaa näkyis... :)



keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Kun syötättää...

Olipas eilinen vaikea päivä. Syötätti niin maan perusteellisesti. Kaapilta kaapille piti vähän väliä ravata, että olisko jotain hyvää, mitä sitä söis... Isommin en kuitenkaan sortunut, hapankorpun ja muutaman siivun keittokinkkua söin niin sanotusti ylimääräistä. Purkkaa kyllä meni ja paljon, kun sitten nappasin purkan suuhun "korvikkeeksi". Kokeilin myös juoda vettä aina kun teki mieli syödä jotain, mutta ei sekään oikein auttanut.

Mistähän se johtuu nämä "tahtoo syödä vaikkei ole nälkä" -"kohtaukset"? Eikä nyt edes tehnyt mieli mitään makeaa, vaan ihan jotain syömistä. Makeanhimoa on helpompi vastustaa, kun ei hommaa kaappiin mitään makeaa, mutta tuo syömisen himo... Kun sitä ruokaa vain on oltava kaapeissa. Tietenkin se auttaa, että se ruoka on terveellistä, mutta kohtuus olisi kyllä terveellisessäkin ruuassa hyvä. Varmaan tämä syömishimo on osittain tapa. Huono, huono tapa, josta olisi hyvä päästä eroon. Siinä sitä sitten koetellaan sitä tahdon voimaa, kun kaapissa olisi ruokaa ja sitä olisi niin kiva syödä. Mutta kun ei ole nälkä, enkä tarvitse sitä ruokaa. Eilen tosiaan pieni tappio tuli, joten ihan täysin ei voi tuuletella.

On sitä näköjään muillakin elämäntaparemontteja menossa. Tai jotain ruokavaliosäätöjä. Kun työpaikkaruokalassa on katsellut muiden annoksia, niin peruna, leipä, pasta ja riisi on jäänyt pois monelta sellaiselta, joka aikaisemmin niitä on syönyt. Salaattia/raastetta iso annos ja kastike päällä. Maito on monella vaihtunut piimään tai veteen. Minä en ole täysin noita hylännyt, perunan otan, riisiä ja pastaakin vähän. Annosta olen pienentänyt. Leivän olen töissä jättänyt kokonaan pois. Maitoa juon edelleen yhden lasillisen. Vettä menee runsaasti päivän aikana, mutta tästä taisin jo aikaisemmin puhuakin.

Tämmösiä keskiviikkoajatuksia täällä. Mites teillä? :)

tiistai 11. helmikuuta 2014

Superdieetti, Dieetit vaihtoon, Suurin pudottaja...

Minä tunnustaudun laihdutusohjelmien suureksi faniksi. Tuijotan kaikki painonpudotukseen ja lihavuuteen liittyvät ohjelmat, jotka vain huomaan. Suurin pudottaja pitkäaikainen suosikki, Jutan ohjelmat, Hurja painonpudotus, Dieetit vaihtoon ja niin edes päin. Näitähän on paljon.

Eiväthän ne varsinaisesti mitään vinkkejä anna, niissähän yleensä seurataan henkilön/henkilöiden painonpudotusta, mutta kiva niitä on katsoa. Välillä sitä kuitenkin ajattelee, että miten ihmisillä on oikeasti aikaa ja mahdollisuus lähteä ohjelmaan, jossa ollaan tietyssä paikassa mahdollisesti kuukausia. Toisaalta, ohjelmat keskittyvät vain painonpudotukseen, heillä ei televisiossa näytettävien pätkien perusteella ole oikein muuta elämää. Lipsua ei saa yhtään, se on heti soosoo.

Syy miksi tästä nyt vähän kirjoittelen hyvin ylimalkaisesti, on tämä uutinen jonka luin iltalehdestä.


Ja onhan tuo neitonen vähän turhan hoikka minunkin makuuni. Äärilaidasta toiseen. Mutta tuokaan ei oikeastaan ollut se syy, miksi tästä kirjoittelin. Kun juttua lukee pidemmälle, tulee Australian Biggest loser- juontajan ja kilpailijan haastattelu ja ne huolestuttavat. Rahan kiilto silmissä(kö) siellä terveyden ja hyvinvoinnin kustannuksella mennään? Jos tosiaan nuo jutut pitävät paikkaansa. Mutta kovaahan se peli kyllä siellä kieltämättä on. Jos pudotat viikossa puoltoista kiloa, voi olla lähtö edessä. Puolitoista kiloa, joka tämmöiseltä ns. kotilaihduttajalta on hieno tulos. Painon pitää pudota reilusti, jos haluaa kisassa jatkaa, joten helposti varmaan sortuu kyseenalaisiin keinoihin. Se huima rahasummakin on varmaan aika hyvä motivaattori, vaikka kilpailijat vannovat, että tärkeintä on terveys.

Olen aikaisemminkin ajatellut, että kaikki ei ole sitä mitä TV näyttää, mutta tuon uutisen myötä kyllä silmät avautuivat vieläkin enemmän.

Mitä mieltä te olette laihdutusohjelmista? Onko se vain ns. sosiaalipornoa? Saako niistä vinkkejä? Motivoiko ne? Ja mitä ajatuksia tuo kyseinen uutinen aiheutti?

maanantai 10. helmikuuta 2014

Vaa'alla käyty!

Haa, se olisi painopäivityksen vuoro. Hyvä fiilis jatkui myös koko viime viikon ja tänä aamuna vaaka näyttikin lukemaa 130,3 kg. Eli pudotusta viikossa 1,5 kg, kelpaa!! Olis ollu kiva päästä alle 130 kilon, mutta viikon päästä on sitten sen vuoro :)

Mulla on nyt joku ihmeen innostus juosta jatkuvasti vaa'alla. Joka aamu pitää käydä paino katsomassa, ettei vain olisi noussut yhtään. Hölmöä.

Tässä parin viikon aikana olen ottanut tavaksi juoda iltaisin kupillisen vihreää teetä. En tiedä miksi, mutta hyvää se on. Vettäkin on tullut juotua ihan eri tavalla, töissäkin menee ainakin puoltoista litraa, kotona sitten pikkusen himmailen ja pyrin pitäytymään litrassa. Ja sen muuten huomaa, kun vessassa saa juosta sitten vähän tiuhempaan. Ennen saattoi olla, että työpäivän aikana kävin kerran vessassa, nyt ainakin kolmesti...

Mutta näin, hyvä viikko takana ja toivottavasti yhtä hyvä viikko edessä!

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!!

tiistai 4. helmikuuta 2014

Painotuloksia...

Parin viikon punnitustulokset kehiin teille nyt :) Viime viikolla tuli sitten tehtyä huipputulos, 135 omg kiloa! Siis oikeasti! No, sain sitten päivän mittaisen oksennustaudin ja sen myötä hävis ruokahalu pariksi päiväksi, joten tämän viikon tulos eli eilen punnittu 131,8 kg oli huomattava helpotus.

Ihmeen hyvin olen nyt malttanut pysyä herkuista erossa. Lapsen synttäreitä vietettiin sunnuntaina enkä ole herkuista syönyt kuin pienen palan kakkua ja kymmenkunta karamellia. Vieläkin on kaapissa sipsejä, keksejä ja pullaa, mutta siellä ovat olleet. Vieraille on niitä tarjottu, itse en niitä ole niitä syönyt. Liekö jotain seurausta vatsataudista, ettei vieläkään makiat maistu... Hyvä vain, ei sillä :D

Nyt on oikeastaan ollut aika hyvä fiilis, vaihteeksi näin. Mennään tämän voimalla eteenpäin ja yritetään pitää fiiliksestä kiinni. Tai ainakin muistaa tämä tunne :)

Tavoitteetki vielä odottaa rukkaamista, mutta odottakoot... Ehtiihän sitä vielä :)



maanantai 6. tammikuuta 2014

Tavoitteista

Nonii, nyt on päivitetty blogi uuden vuoden tasalle. Tavoitteet vaihtuu, edellisiä en ala edes puntaroimaan enää, kilot vaihtuu. Toki edellisen vuoden kilot on edelleen yhden klikkauksen takana, mutta ei enää näkyvillä. Se on ollutta ja mennyttä.
 
Tavoitteet tosiaan nyt ovat puntaroinnin alla. Mitä tavoitteita minulla on asettaa vuodelle 2014? Yhden tavoitteen jo ilmoitin edellisessä postauksessa ja se oli se aktivoituminen ainakin uuden harrastuksen osalta. Eli tavoitteena löytää uusi harrastus; oli se sitten kotona tapahtuvaa tai ryhmässä tai missä tahansa. Kuitenkin, minä tarvitsen harrastuksen.
 
Mutta mitä muuta? Tietenkin, kun kyseessä on painonpudotukseen perustuva blogi, pitäisi tavoitteena olla taas painonpudotusta. Vai pitääkö? My Sweet Madness - blogin Christina pohti blogissaan ja minulle kirjoittamassaan kommentissa juurikin näitä tavoitteiden asettamisia. Hänelle jo sana elämäntapamuutos tuo stressiä ja motivaation laskua. Ja tässä kun olen tuota ajatusta makustellut, olen hieman samoilla linjoilla; muutamaan otteeseen käyttämäni sana "pakko" on kyllä aika lannistava sana. "Pakko tehdä jotain" , "pakko laihtua" , "pakko ottaa itseään niskasta kiinni" ja niin edespäin, kyllä te tiedätte. Kun iskostaa päähänsä, että nyt on "pakko oikeasti tehdä jotain näille läskeille", niin ei se kyllä kovin motivoivalta kuulosta. Pitää löytää jonkinlainen asennemuutos siis, muuttaa ajattelutapaa. Tottahan se kyllä on, että näillä kiloilla on välttämätöntä painonpudotus, jos aikoo suht terveenä ja hyvävoimaisena elää pitempään, mutta pakkoko sitä on ajatella pakkona. Nyt kun löytäisi vain oikeat sanat kuvaamaan tätä projektia, jotain joka motivoi ja kannustaa, eikä saa aikaan epäonnistunutta fiilistä huonompien päivien jälkeen.
 
 Eli jos on ehdotuksia, niitä otetaan vastaan :)
 
Mutta koska tämä kuitenkin on painonpudottamiseen keskittyvä blogi, asetan nyt tavoitteen myös tällä saralla. Tavoitteena on vuoden 2014 lopussa painaa vähemmän kuin tänään! Ei mitään kilomääriä, ei senttejä ei grammoja. Tuo saa riittää :)